Yhdeksän yamk-opiskelijan blogikirjoitukset on julkaistu Viestintää-blogissa ja nyt on tämän verkkotehtävän yhteispalautteen vuoro.
Tehtävänä oli valita joku johtaja, joka on kohtalaisen paljon julkisuudessa, seurata hänen esiintymisiään joukkoviestimissä ja arvioida johtajan julkisuuskuvaa. Aihetta oli pohjustettu luennolla ja lähdekirjallisuutta annettu. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota mm. siihen, kuinka ajankohtaisen ja kiinnostavan henkilön opiskelija oli löytänyt. Lähteiden löytämistä ja hyödyntämistä arvioitiin myös. Tavoitteena oli, että opiskelijat kommentoisivat toistensa kirjoituksia ja näin ns. opetuskeskustelu siirtyisi verkkoon.
Seurannan kohteiksi oli valittu kolme poliitikkoa, neljä yritysjohtajaa, yksi pääjohtaja ja yksi huippu-urheilija. Jokainen oli kiinnostava persoona, sellainen josta saa halutessaan provosoivankin kirjoituksen aikaan. Jokaisesta oli myös löydetty aineistoa, vaikka blogiin ei lähteitä kirjattukaan. Tässä kohden siis onnistuttiin hyvin.
Minkälaista analyysia kirjoituksissa tehtiin johtajista ja heidän julkisuuskuvastaan? Joukossa oli sujuvasti kirjoitettuja ja iskevästi otsikoituja postauksia. Toiset tekstit taas yllättivät analyysin syvyydellä ja osuvuudella. Niitä ei todellakaan ollut kirjoitettu pelkästään aikaisemman tiedon varassa, vaan lähteitä oli löydetty ja asioita pohdittu. Näiden kirjoitusten kääntöpuolena on, että kommentointi jää vähäiseksi, kun kirjoittaja on jo löytänyt kaiken oleellisen. Bloggaajan kannattaakin miettiä, mihin hän kirjoituksillaan pyrkii: keskustelun herättämiseen vai omien näkemysten ja/tai oman asiantuntemuksen esiintuomiseen. Kumpikin oli tässä tehtävässä mahdollista.
Blogikirjoitusten kommentointi käynnistyi hitaanlaisesti, ja viimeiset kirjoitukset jäivät lähes kokonaan kommenteitta. Tämä on sääli, sillä uskon jokaisen kirjoittajan jakavan Samin tuntemuksen ensimmäisestä saamastaan kommentista. Koska tiedän verkkotehtävien palautusten kasaantumisen, ymmärrän kuitenkin hyvin, että blogia ei ehditty käydä lukemassa tai ainakaan kommentoimassa.
Eniten keskustelua herättivät Aleksander Stubb ja Kirsti Paakkanen. Kommentit toivat ehkä pikemminkin uutta näkökulmaa asiaan kuin jatkoivat keskustelua. Opettajakin sai ajattelemisen aihetta.
Kaiken kaikkiaan olen ylpeä yamk-opiskelijoistamme, jotka näin harjoittelivat julkista kirjoittamista!
*******************************
Blogitutkija Jere Majavan mukaan blogin etuna opetuskäytössä on sen mahdollistama yhteisöllisyys. Kaikella kansalle avoin blogi voi parhaimmillaan muodostaa laajan verkoston, jossa vaihdetaan tietoa ja mielipiteitä. Itse olen hieman epäileväinen sen suhteen, kuinka innokkaasti tällaisia opetusblogeja kommentoidaan. Ylemmässä amk-tutkinnossa olemme toistaiseksi tyytyneet toistaiseksi siihen yhteisöllisyyteen, jonka verkko-oppimisympäristö sallii. Kun lukukauden opetus on kokonaisuudessaan samassa verkkopohjassa, se sallii jonkinasteisen yhteisöllisyyden sekä opiskelijoiden että opettajien kesken.
.
torstai 30. huhtikuuta 2009
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
“Kallasvuo ei ole Darth Vader” – siis täh?
“Yes, of course I know Nokia, but I can’t remember who’s the president and CEO after Jorma Ollila…” Kaikki tuntevat Jorma Ollilan, miehen joka teki Nokiasta kaikkien tunteman yrityksen. Kun Ollila ilmoitti astuvansa syrjään Nokian johdosta, alkoivat spekulaatiot seuraajasta. Jo siinä vaiheessa kävi melkein sääliksi tulevaa seuraajaa, kuka hän sitten olisikin. Miten nuo saappaat pystyisi täyttämään? Monia nimiä pyöriteltiin julkisuudessa, mutta muistaako kukaan yhden niistä olleen Olli-Pekka Kallasvuo?
Kun Kallasvuon nimityksestä ilmoitettiin, annettiin Nokiasta lausunto, jonka mukaan ”hallituksen tavoitteena on ollut ylläpitää yhtiön energisyys, kyky muuttua teollisuuden nopean kehityksen myötä sekä turvata jatkuvuus". Hallitus oli vakuuttunut, että Olli-Pekka Kallasvuo, jolla on vahvat meriitit teollisuudenalalta ja yli 20 vuoden Nokia-kokemus, osoittaa sellaista johtajuutta, jota Nokia tulevaisuudessa tarvitsee. Kallasvuota ei kuitenkaan julkisuudessa tunnettu energisyyttä ja nopeaa muutoskykyä ilmentävä johtajana - tai tunnettiinko lainkaan?. Kokemusta toki oli Nokiasta, olihan hän työskennellyt siellä vuodesta 1980. Oliko Nokiasta siis tarkoituksellinen teko, että pomoksi valittiin vähemmän tunnettu mies, jotta henkilöityminen vähentyisi?
Kallasvuon johtajanimitys tuli sellaisena aikana, jolloin Nokian asema oli erittäin vahva. Toki käynnissä oli jo taistelu kännykkämarkkinoiden hintapaineita vastaan, kun puhelinten keskihinnat laskevat.
Nyt on kulunut kolmisen vuotta siitä, kun Ollila väistyi ja Kallasvuo veti Kontiot jalkaansa. Tänä aikana Kallasvuo on ollut julkisuudessa mm. veropetoksesta (Kallasvuo jäi kiinni tuotuaan 11 000 euron tuliaiset ohi tullin, josta seurasi tuomio veropetoksesta ja 31 000 euron sakot) sekä Lex Nokiasta, kun hän selitteli julkisuudessa, että Nokia ei ole lain takana tai ole uhannut maasta lähdöllä. Nimeäkö siis vain lainattiin? Kallasvuon mukaan tilanne on suhteeton ja kiusallinen.
Taloudellinen tilanne on heijastunut vahvasti myös Nokiaan, vaikka yhtiö selviytyneekin tilanteesta kilpailijoitaan paremmin. Kritiikkiä on tullut kuitenkin paljon siitä, miten henkilöstöpolitiikka on asiassa hoidettu, kun säästöjä on synnyttävä. Eropaketteja on tarjottu - ja niihin innokkaasti myös tartuttu - mutta onpa myös sanottu että säästötoimet ulottuvat jopa siivouksen määrään ja lamppujen käyttöön. Sinänsä varmasti muissakin yrityksissä käytettyjä säästötoimenpiteitä, mutta Nokia lienee yksi harvoista joissa se nousee julkisuudessa käsiteltäväksi.
Ei siis julkisuudessa ehkä niin kiiltävä ja vakuuttava kuva kuin Ollilalla, mutta tuskin kukaan sitä odottikaan. Niin suurien Kontioiden teko on ehkä jo lopetettu siellä kumitehtaan puolella.
Tutustuessani siihen millainen Kallasvuon imago on julkisuudessa, bongasin IT-víikon artikkelin otsikolla ”Kallasvuo ei ole Darth Wader”. Siis täh? Kyseessä oli Nokian paikannuspalveluyksikön vetäjän lausunto spekulaatioihin, joiden mukaan Nokia seuraisi käyttäjiään liian tarkasti ja tallentaisi tietoja rikkoen yksityisyydensuojaa. Tämä saksalainen Nokia-pomo vakuutti yhtiön olevan pysyvästi ”hyvien puolella”, ja jatkoi vielä vakuuttavansa, että Olli-Pekka Kallasvuo ei ole Darth Vader, ei ainakaan ollut saman päivän aamuna. Moinen vertaus tuohon mustamaskiseen fiktiiviseen Tähtien sodan hahmoon on vähintään hämmentävä. Vader oli alun perin jediritari Anakin Skywalker, jonka uskottiin olevan salaperäinen ”valittu”, tasapainon tuoja. Taisteluiden tuoksinnassa nuori Skywalker kuitenkin onnistuttiin käännyttämään pimeälle puolelle. Jedin paluussa Obi-Wan Kenobin haamu sanoo Luke Skywalkerille, että Vader on "enemmän kone kuin ihminen" sekä "kieroutunut ja paha".
Olli-Pekka, taistele pimeyden voimia vastaan!
Kun Kallasvuon nimityksestä ilmoitettiin, annettiin Nokiasta lausunto, jonka mukaan ”hallituksen tavoitteena on ollut ylläpitää yhtiön energisyys, kyky muuttua teollisuuden nopean kehityksen myötä sekä turvata jatkuvuus". Hallitus oli vakuuttunut, että Olli-Pekka Kallasvuo, jolla on vahvat meriitit teollisuudenalalta ja yli 20 vuoden Nokia-kokemus, osoittaa sellaista johtajuutta, jota Nokia tulevaisuudessa tarvitsee. Kallasvuota ei kuitenkaan julkisuudessa tunnettu energisyyttä ja nopeaa muutoskykyä ilmentävä johtajana - tai tunnettiinko lainkaan?. Kokemusta toki oli Nokiasta, olihan hän työskennellyt siellä vuodesta 1980. Oliko Nokiasta siis tarkoituksellinen teko, että pomoksi valittiin vähemmän tunnettu mies, jotta henkilöityminen vähentyisi?
Kallasvuon johtajanimitys tuli sellaisena aikana, jolloin Nokian asema oli erittäin vahva. Toki käynnissä oli jo taistelu kännykkämarkkinoiden hintapaineita vastaan, kun puhelinten keskihinnat laskevat.
Nyt on kulunut kolmisen vuotta siitä, kun Ollila väistyi ja Kallasvuo veti Kontiot jalkaansa. Tänä aikana Kallasvuo on ollut julkisuudessa mm. veropetoksesta (Kallasvuo jäi kiinni tuotuaan 11 000 euron tuliaiset ohi tullin, josta seurasi tuomio veropetoksesta ja 31 000 euron sakot) sekä Lex Nokiasta, kun hän selitteli julkisuudessa, että Nokia ei ole lain takana tai ole uhannut maasta lähdöllä. Nimeäkö siis vain lainattiin? Kallasvuon mukaan tilanne on suhteeton ja kiusallinen.
Taloudellinen tilanne on heijastunut vahvasti myös Nokiaan, vaikka yhtiö selviytyneekin tilanteesta kilpailijoitaan paremmin. Kritiikkiä on tullut kuitenkin paljon siitä, miten henkilöstöpolitiikka on asiassa hoidettu, kun säästöjä on synnyttävä. Eropaketteja on tarjottu - ja niihin innokkaasti myös tartuttu - mutta onpa myös sanottu että säästötoimet ulottuvat jopa siivouksen määrään ja lamppujen käyttöön. Sinänsä varmasti muissakin yrityksissä käytettyjä säästötoimenpiteitä, mutta Nokia lienee yksi harvoista joissa se nousee julkisuudessa käsiteltäväksi.
Ei siis julkisuudessa ehkä niin kiiltävä ja vakuuttava kuva kuin Ollilalla, mutta tuskin kukaan sitä odottikaan. Niin suurien Kontioiden teko on ehkä jo lopetettu siellä kumitehtaan puolella.
Tutustuessani siihen millainen Kallasvuon imago on julkisuudessa, bongasin IT-víikon artikkelin otsikolla ”Kallasvuo ei ole Darth Wader”. Siis täh? Kyseessä oli Nokian paikannuspalveluyksikön vetäjän lausunto spekulaatioihin, joiden mukaan Nokia seuraisi käyttäjiään liian tarkasti ja tallentaisi tietoja rikkoen yksityisyydensuojaa. Tämä saksalainen Nokia-pomo vakuutti yhtiön olevan pysyvästi ”hyvien puolella”, ja jatkoi vielä vakuuttavansa, että Olli-Pekka Kallasvuo ei ole Darth Vader, ei ainakaan ollut saman päivän aamuna. Moinen vertaus tuohon mustamaskiseen fiktiiviseen Tähtien sodan hahmoon on vähintään hämmentävä. Vader oli alun perin jediritari Anakin Skywalker, jonka uskottiin olevan salaperäinen ”valittu”, tasapainon tuoja. Taisteluiden tuoksinnassa nuori Skywalker kuitenkin onnistuttiin käännyttämään pimeälle puolelle. Jedin paluussa Obi-Wan Kenobin haamu sanoo Luke Skywalkerille, että Vader on "enemmän kone kuin ihminen" sekä "kieroutunut ja paha".
Olli-Pekka, taistele pimeyden voimia vastaan!
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Hjallis Harkimo - monessa mukana
Hjallis Harkimo – monessa mukana
Diplomiekonomi Harry ”Hjallis” Harkimo (synt. 1953) edustaa monelle suomalaisuutta ja sinnikkyyttä usean vuosikymmenen ajalta. Hänet tunnetaan eritoten suhteestaan urheiluun: 1970-luvulla olympiavalmennettavana jollaluokassa, tämän jälkeen ammattilaispurjehtijana ja jääkiekkojoukkue Jokerien ostajana (ja nostajana) sekä Hartwall-areenan isänä. Yksinäisen miehen menestyksekkäältä maailmanympäripurjehdukselta on syöpynyt mielien sopukoihin sinivalkoinen Belmont-purje. Mutta miksi juuri Hjallis - ei niin komea, rehellisesti, kovaa ja usein kiroileva, suuruudenhullu mies? Mies, joka tuo ensi syksynä Floridan ja Chicagon NHL-joukkueet avaamaan kautensa Hartwall-areenalle!
Harry ”Hjallis” Harkimon elämään liittyy nähdäkseni isona tekijänä maine - hyvä sellainen. Tämän lukihäiriöisen, sanasokean ja tuittupäisen johtajan vuosia kestävät, megalomaaniset projektit ovat yksi toisensa jälkeen tupanneet onnistumaan. Jos epäonnistumisia onkin ollut, niitä vastaan on aina tullut kaksin verroin onnistumisia, eikä tuleen ole auttanut jäädä makaamaan. Hjallis on suorapuheinen, tehokas ja työtä kunnioittava johtaja, joka pyytää paljon ja myös saa paljon. Hänen neuvottelutaitojaan ja tehokkuuttaan - vain kahdeksan tunnin työpäiviä ja vapaat viikonloput - kehutaan vuolaasti useassa yhteydessä. Pehmeät arvot kuten perheen merkitys ja sen korostaminen ovat epäilemättä yksi Hjalliksen kansansuosion osatekijä: ”Ei voi olla sellaista duunia, etteikö lähimmäisiä ehtisi hoitaa! Omista vanhemmista ei juuri puhuta, koska jengillä on huono omatunto.” kehui Hjallis Talouselämäss 18.5.2007.
Kaupparekisterin mukaan Hjallis on mukana 17 yhtiössä ja varsin usein hänen tittelinään on hallituksen puheenjohtaja. Parhaiten hänet tunnetaan Jokerien omistajana ja miehenä, joka rakensi Hartwall-areenan ja vei 2004 vihille Merikukka Forsiuksen. Harva kuitenkaan edes tietää Hjalliksen istuvan Iittalan hallituksessa tai että hän on yksi markkinointitutkimuksia tekevän Marketing Clinic’in suurimmista omistajista. Mitä Hjallis profiloi?
Hjallis edustaa ennen kaikkea uskallusta ja ennakkoluulottomuutta – piirteitä, jotka tavalliselta suomalaiselta harvinaisen usein puuttuvat, mutta joita ainakin salaa ihaillaan. Se, että pystyy luomaan itselleen tällaisen uran ja verkoston kertoo henkilöstä paljon. Hänen projekteihinsa uskotaan ja johtajan maineen on täytynyt kiiriä siten, että häneen yksinkertaisesti l u o t e t a a n. Jos jokin menee pieleen tai velkaa kertyy, homma pitää hoitaa siitä huolimatta tunnollisesti loppuun saakka. Suoruus ja rehtiys vetoavat suomalaisiin. Urheilumanagerina (mm. Kiira Korpi ja Minea Blomqvist) ja jääkiekkojoukkue Jokerien omistajana Hjallis tuo esiin niitä piirteitä, joita myös menestyvän yritysjohtajan odotetaan; voitontahtoa, kannustusta ja luottamusta.
Hjalliksen tämän hetken SUURI hanke on Sipoonrannan alueen 150 – 200 asunnon ja alueen palvelujen rakentaminen sekä ensi syksynä MTV3:lla nähtävä Diili-ohjelma, jossa hän hakee myyntijohtajaa projektilleen. 120 miljoonan euron projekti ärsyttää ja keskusteluttaa nettipalstoilla, mutta joku sentään muistuttaa, että rakentaminen tuo työtä. ” –Nyt on hyvä aika rakentaa. Rakennutin Hartwall Areenan edellisen laman aikaan.” toteaa Harkimo Vantaan Sanomissa 4.4.2009.
Media tuntuu käsittelevän Hjallista - joka siis kansan suussa ja lööpeissä tunnetaan nimenomaan Hjalliksena – yllättävän lämpimästi. Tulevia liiketoimia käsittelevissä jutuissa hänen naissuhteisiinsa toki viitataan ja muistetaan mainita, että edelliset puolisot ovat kansanedustajia. Samaan hengenvetoon toimittajat ihastelevat uutta kumppania, Hjalliksen Sipoonranta –hankkeensa toimitusjohtajaksi nimeämää Helena Karihtalaa – hienoisen kateuden pilkistäessä kirjoitusten sävystä.
Diplomiekonomi Harry ”Hjallis” Harkimo (synt. 1953) edustaa monelle suomalaisuutta ja sinnikkyyttä usean vuosikymmenen ajalta. Hänet tunnetaan eritoten suhteestaan urheiluun: 1970-luvulla olympiavalmennettavana jollaluokassa, tämän jälkeen ammattilaispurjehtijana ja jääkiekkojoukkue Jokerien ostajana (ja nostajana) sekä Hartwall-areenan isänä. Yksinäisen miehen menestyksekkäältä maailmanympäripurjehdukselta on syöpynyt mielien sopukoihin sinivalkoinen Belmont-purje. Mutta miksi juuri Hjallis - ei niin komea, rehellisesti, kovaa ja usein kiroileva, suuruudenhullu mies? Mies, joka tuo ensi syksynä Floridan ja Chicagon NHL-joukkueet avaamaan kautensa Hartwall-areenalle!
Harry ”Hjallis” Harkimon elämään liittyy nähdäkseni isona tekijänä maine - hyvä sellainen. Tämän lukihäiriöisen, sanasokean ja tuittupäisen johtajan vuosia kestävät, megalomaaniset projektit ovat yksi toisensa jälkeen tupanneet onnistumaan. Jos epäonnistumisia onkin ollut, niitä vastaan on aina tullut kaksin verroin onnistumisia, eikä tuleen ole auttanut jäädä makaamaan. Hjallis on suorapuheinen, tehokas ja työtä kunnioittava johtaja, joka pyytää paljon ja myös saa paljon. Hänen neuvottelutaitojaan ja tehokkuuttaan - vain kahdeksan tunnin työpäiviä ja vapaat viikonloput - kehutaan vuolaasti useassa yhteydessä. Pehmeät arvot kuten perheen merkitys ja sen korostaminen ovat epäilemättä yksi Hjalliksen kansansuosion osatekijä: ”Ei voi olla sellaista duunia, etteikö lähimmäisiä ehtisi hoitaa! Omista vanhemmista ei juuri puhuta, koska jengillä on huono omatunto.” kehui Hjallis Talouselämäss 18.5.2007.
Kaupparekisterin mukaan Hjallis on mukana 17 yhtiössä ja varsin usein hänen tittelinään on hallituksen puheenjohtaja. Parhaiten hänet tunnetaan Jokerien omistajana ja miehenä, joka rakensi Hartwall-areenan ja vei 2004 vihille Merikukka Forsiuksen. Harva kuitenkaan edes tietää Hjalliksen istuvan Iittalan hallituksessa tai että hän on yksi markkinointitutkimuksia tekevän Marketing Clinic’in suurimmista omistajista. Mitä Hjallis profiloi?
Hjallis edustaa ennen kaikkea uskallusta ja ennakkoluulottomuutta – piirteitä, jotka tavalliselta suomalaiselta harvinaisen usein puuttuvat, mutta joita ainakin salaa ihaillaan. Se, että pystyy luomaan itselleen tällaisen uran ja verkoston kertoo henkilöstä paljon. Hänen projekteihinsa uskotaan ja johtajan maineen on täytynyt kiiriä siten, että häneen yksinkertaisesti l u o t e t a a n. Jos jokin menee pieleen tai velkaa kertyy, homma pitää hoitaa siitä huolimatta tunnollisesti loppuun saakka. Suoruus ja rehtiys vetoavat suomalaisiin. Urheilumanagerina (mm. Kiira Korpi ja Minea Blomqvist) ja jääkiekkojoukkue Jokerien omistajana Hjallis tuo esiin niitä piirteitä, joita myös menestyvän yritysjohtajan odotetaan; voitontahtoa, kannustusta ja luottamusta.
Hjalliksen tämän hetken SUURI hanke on Sipoonrannan alueen 150 – 200 asunnon ja alueen palvelujen rakentaminen sekä ensi syksynä MTV3:lla nähtävä Diili-ohjelma, jossa hän hakee myyntijohtajaa projektilleen. 120 miljoonan euron projekti ärsyttää ja keskusteluttaa nettipalstoilla, mutta joku sentään muistuttaa, että rakentaminen tuo työtä. ” –Nyt on hyvä aika rakentaa. Rakennutin Hartwall Areenan edellisen laman aikaan.” toteaa Harkimo Vantaan Sanomissa 4.4.2009.
Media tuntuu käsittelevän Hjallista - joka siis kansan suussa ja lööpeissä tunnetaan nimenomaan Hjalliksena – yllättävän lämpimästi. Tulevia liiketoimia käsittelevissä jutuissa hänen naissuhteisiinsa toki viitataan ja muistetaan mainita, että edelliset puolisot ovat kansanedustajia. Samaan hengenvetoon toimittajat ihastelevat uutta kumppania, Hjalliksen Sipoonranta –hankkeensa toimitusjohtajaksi nimeämää Helena Karihtalaa – hienoisen kateuden pilkistäessä kirjoitusten sävystä.
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Tanja Poutiainen – tuleva poliitikko vai yritysjohtaja?
Onkohan kukaan koskaan nähnyt alppihiihtäjä Tanja Poutiaista happamana ja haastattelijaa pakenevana? Vaikka takana olisi millainen kisa, Tanja on kuin yhtä hymyä toimittajien haastattelussa. Hänet nähdessään tulee väistämättä hyvälle tuulelle. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kovinkaan monesta urheilijasta. Ei siis ihme, että Tanja on voittanut urheilugaalan vuoden esikuva – tittelin. Tanja pitäisi todellakin julistaa koko Suomen nuorison esikuvaksi. Tanja on puhdas kuin tunturipuro!
Poutiainen on niin positiivinen, että sen takia häntä pidetään vähän hankalana haastateltavana. Hän on ystävällinen ja valoisa eikä todellakaan mikään tuppisuu. Poutiainen on maineeseensa tyytyväinen, vaikka sen takia oudotkin ihmiset uskaltavat tulla taputtelemaan olalle. Luonnossa Tanja on huomattavasti pienemmän ja nuoremman näköinen kuin televisioruudun takaa katsottuna.
Poutiainen on arvokisamitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein alppihiihtäjä. Poutiaisen arvokisasaavutukset alkoivat nuorten MM-kullasta vuonna 1997, jolloin Tanja oli vain kuusitoistavuotias. Tämä voitto oli suomalaisten ensimmäinen alppihiihtomitali. Tämän jälkeen Tanja on tuonut mitaleita lisää, viimeksi tänä keväänä Tanja voitti maailmancupin mestaruuden. Mitaleita tai ei, aina tiedotusvälineiden kautta välittyy iloinen, pirtsakka ja positiivinen Tanja.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen on oppinut vanhemmiltaan, että menestystä ei tule, jos jää sohvalle odottamaan onnenpotkua. Menestyksen eteen Tanja tekee töitä 11 kuukautta vuodessa. Yhden vapaan kuukauden hän voi hyvällä omallatunnolla levätä laakereillaan. Tämän saman neuvon voisivat kaikki vanhemmat opettaa lapsilleen. Ilman työtä vapaa-ajasta nauttiminen ei ole palkitsevaa.
Tanja on antanut suomalaisille lapsille neuvoksi harrastaa ja liikkua monipuolisesti sellaisten lajien parissa mistä pitää. Vanhemmille hänen neuvonsa on ollut muistaa kannustaa ja antaa tukea lapsille! Nämä neuvot kaikkien vanhempien pitäisi muistaa.
Tanjan julkisuuskuva on niin puhdas, että sitä on yritetty väkisin liata. Eräs juorulehti väitti taannoin, että Tanja seurustelisi naisen kanssa. Tanja piti asian tiimoilta tiedostustilaisuuden, jossa hän kertoi, ettei hänellä ole tällä hetkellä elämässään miestä kuvioissa. Tulevaisuuden haaveenaan hän kertoi olevan perhe-elämän miehen ja lasten kanssa. Tiedotustilaisuuden lopuksi Tanja sanoi, ettei halua enää koskaan puhua tästä asiasta. Toivon mukaan tämä lausunto antaa Tanjalle rauhan tehdä sitä, mistä hänet tunnetaan.
On mielenkiintoista seurata, milloin jokin puolue keksii hyödyntää Tanjan suosion ja pyytää häntä vaaleihin ehdokkaaksi. Vai olisiko tulevaisuus sittenkin menestyvänä urheiluvälineyrittäjänä? Kumpaankin hänen rahkeensa riittänevät!
Poutiainen on niin positiivinen, että sen takia häntä pidetään vähän hankalana haastateltavana. Hän on ystävällinen ja valoisa eikä todellakaan mikään tuppisuu. Poutiainen on maineeseensa tyytyväinen, vaikka sen takia oudotkin ihmiset uskaltavat tulla taputtelemaan olalle. Luonnossa Tanja on huomattavasti pienemmän ja nuoremman näköinen kuin televisioruudun takaa katsottuna.
Poutiainen on arvokisamitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein alppihiihtäjä. Poutiaisen arvokisasaavutukset alkoivat nuorten MM-kullasta vuonna 1997, jolloin Tanja oli vain kuusitoistavuotias. Tämä voitto oli suomalaisten ensimmäinen alppihiihtomitali. Tämän jälkeen Tanja on tuonut mitaleita lisää, viimeksi tänä keväänä Tanja voitti maailmancupin mestaruuden. Mitaleita tai ei, aina tiedotusvälineiden kautta välittyy iloinen, pirtsakka ja positiivinen Tanja.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen on oppinut vanhemmiltaan, että menestystä ei tule, jos jää sohvalle odottamaan onnenpotkua. Menestyksen eteen Tanja tekee töitä 11 kuukautta vuodessa. Yhden vapaan kuukauden hän voi hyvällä omallatunnolla levätä laakereillaan. Tämän saman neuvon voisivat kaikki vanhemmat opettaa lapsilleen. Ilman työtä vapaa-ajasta nauttiminen ei ole palkitsevaa.
Tanja on antanut suomalaisille lapsille neuvoksi harrastaa ja liikkua monipuolisesti sellaisten lajien parissa mistä pitää. Vanhemmille hänen neuvonsa on ollut muistaa kannustaa ja antaa tukea lapsille! Nämä neuvot kaikkien vanhempien pitäisi muistaa.
Tanjan julkisuuskuva on niin puhdas, että sitä on yritetty väkisin liata. Eräs juorulehti väitti taannoin, että Tanja seurustelisi naisen kanssa. Tanja piti asian tiimoilta tiedostustilaisuuden, jossa hän kertoi, ettei hänellä ole tällä hetkellä elämässään miestä kuvioissa. Tulevaisuuden haaveenaan hän kertoi olevan perhe-elämän miehen ja lasten kanssa. Tiedotustilaisuuden lopuksi Tanja sanoi, ettei halua enää koskaan puhua tästä asiasta. Toivon mukaan tämä lausunto antaa Tanjalle rauhan tehdä sitä, mistä hänet tunnetaan.
On mielenkiintoista seurata, milloin jokin puolue keksii hyödyntää Tanjan suosion ja pyytää häntä vaaleihin ehdokkaaksi. Vai olisiko tulevaisuus sittenkin menestyvänä urheiluvälineyrittäjänä? Kumpaankin hänen rahkeensa riittänevät!
torstai 9. huhtikuuta 2009
Björn Wahlroos - Huipulla tuulee?
Vuonna 2004 mediajulkisuuden perintöprinssi ja karismaattisuuden perintöprinssi, vuonna 2009 luotettavan talouspäättäjän perintöprinssi… Miten lista mahtaa seuraavaksi jatkua? Björn “Nalle” Wahlroos jatkaa varmasti listaa ainakin jossain kategoriassa. Mutta miten nämä viime aikojen markkinauutiset mahtavat vaikuttaa Nallen mediapersoonaan tai luotettavuuteen? Sammon Nordea-kaupat eivät ole menneet ihan niin kuin Sammossa kaavailtiin tai Nalle alun perin kaavaili.
Vielä helmikuun alussa Wahlroos “vähätteli” Sammon Nordean oston onnistumista, kertoen että lyhyellä aikavälillä pääsijoitus Nordeaan ei ollut mikään suuri menestys. Tosiasiahan oli, että Sampo osti Nordeaa keskihintaan 10,50 ja esimerkiksi eilen (7.4.09) Nordean päätöskurssi oli 4,59. Vähän myöhemmin Wahlroos kuitenkin tunnusti oman vainunsa vähän pettäneen ja maaliskuussa hän jo kirjoitti Sammon vuosikertomuksessa, että he olisivat Sammossa lykänneet Nordeaan sijoittamista vuodella, jos olisivat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden. No aina roiskuu, kun rapataan.. Ja tosiasia on, että kukaan johtavista analyytikoista ei ole pystyneet tulkitsemaan markkinaa oikein ja puhumattakaan sen ennustamisesta. Tässä asiassa ratkaisevaa on se oman “virheen myöntäminen”. Mielestäni Wahlroos teki rohkean vedon ottaessaan asian puheeksi. Koskaan ei tässä maailmassa pysty aina osakemarkkinoilla ostamaan halvimpaan hintaa ja myymään kalliimmalla. Ja niin kuin Wahlrooskin sanoo “lyhytaikainen osakekurssin heilahtelu ei ole olennaista, oli se miten voimakasta tahansa”.
Wahlroosin luotettavuutta finanssialalla en usko näiden Nordea-kauppojen heilauttaneen ja mitä tuohon mediapersoonaan tulee, asioiden puheeksi ottaminen mediassa on rohkea veto. Kuinka järkevä, se jää nähtäväksi. Tästä esimerkkinä Wahlroosin kommentit Euroopan keskuspankin johdon jäsenistä, joita hän kutsui tolloiksi ja kehityksen jarruiksi. Seuraavissa mielipidetutkimuksissa Wahlroos jatkanee mediajulkisuuden kärkikolmikossa ja talouspäättäjien joukossa sijoittunee jatkossakin varmasti palkintopallille. Jos mikään ei ole niin varmaan kuin epävarmuus, on varmaa myös se, että finanssialalla tuulee vielä jatkossakin!
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Erkki Liikanen - rauhoittelija ja ennustaja
Viime aikoina tämä Teiniliiton entinen puheenjohtaja on esiintynyt julkisuudessa lähinnä aina samoissa merkeissä - talouselämän masentavien ennustusten merkeissä. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikaseen henkilöityy mielestäni jotenkin etäinen hahmo, joka ei ole niin näkyvästi esillä viikottaisessa mediavirrassa, mutta kun hänellä on jotain asiaa, niin silloin ei ole hyviä uutisia tiedossa. Mikään paniikinlietsoja hän ei kuitenkaan ole. Sillä kerralla, kun hänelle ei ole pudottaa mitään isompaa ennustetta talouden syöksykierteen jatkumisesta entistä kovempana, hän rauhoittelee ja perustelee näkökantojaan selkeästi.
Kun Amerikan suurpankkien kriisi alkoi vuoden 2007 loppupuolella, Suomessa kohistiin, että näinkö täällä meilläkin pian käy? Liikanen kuitenkin lohdutteli pelokkaimpia kuvaten, miten Suomen rahoitusjärjestelmä vakaudessaan kestää toimintaympäristön suuriakin häiriöitä. Ja ovathan ne kestäneetkin - ainakin toistaiseksi. Silkkaa tuuriako, vai mahtaako tämä kaveri oikeasti tietää asioista jotain?
"Älä ruoki lamaa!" Tämä slogan on jo saanut legendan mitat ja sitä hoetaan ironisesti siellä ja täällä. Tämän sloganin perusajatuksen malli lähti myös Liikasen suusta jo viime vuoden lopulla, kun hän ennusti tulevaa Suomen taloustilannetta. Lama - jos tätä tilannetta voi vielä lamaksi kutsua - on tiukentanut otettaan ja suomalaisten muistot 1990-luvun alun lamakokemuksista ovat palanneet asteittain mieliin. Kukkarojen nyörit on monessa perheessä laitettu kireämmälle joko ennakoivana toimenpiteenä tai sitten ihan olosuhteiden pakosta. Liikanen kuitenkin torppaa tämän mallin ja kehottaa kansaa säästämään vähemmän ja kuluttamaan enemmän. Tämä sotii melkoisesti maalaisjärjelläkin ajattelevan kansalaisen ja duunarin ajatuksia vastaan. Miten kuluttaa enemmän, jos pahimmassa tapauksessa perheen kummankin vanhemman työpaikka on lähtenyt alta paikallisen paperitehtaan sulkemisen myötä? Tilanne on hullu ja vielä hullummaksi se tuntuu menevän. Mutta ei hätää! Rauhoittelija Liikanen kertoo, että nyt ei olla yhtä pahassa tilanteessa kuin 1990-luvun alkupuolella oltiin. Otetaan siis ihan rauhassa. Niin, uskoisiko tuota?
Mikään aloitteleva ennustaja tämä Liikanen ei ole. Varsin monet, jotka saivat tuntea oikean laman vaikutukset kovimmalla tavalla 1990-luvun alussa, saattavat muistaa (siis ne jotka haluavat muistaa), miten tämä silloinen Harri Holkerin hallituksen valtionvarainministeri Liikanen jarrutteli kulutusintoa ja kehotti kansaa valmistautumaan kurjiin aikoihin. Silloin monikaan ei ottanut ministerin ennusteita todesta. Nyt, kun Erkki puhuu, moni kuuntelee vakavana. Tämä demari tietää, mistä hän puhuu.
Kun Amerikan suurpankkien kriisi alkoi vuoden 2007 loppupuolella, Suomessa kohistiin, että näinkö täällä meilläkin pian käy? Liikanen kuitenkin lohdutteli pelokkaimpia kuvaten, miten Suomen rahoitusjärjestelmä vakaudessaan kestää toimintaympäristön suuriakin häiriöitä. Ja ovathan ne kestäneetkin - ainakin toistaiseksi. Silkkaa tuuriako, vai mahtaako tämä kaveri oikeasti tietää asioista jotain?
"Älä ruoki lamaa!" Tämä slogan on jo saanut legendan mitat ja sitä hoetaan ironisesti siellä ja täällä. Tämän sloganin perusajatuksen malli lähti myös Liikasen suusta jo viime vuoden lopulla, kun hän ennusti tulevaa Suomen taloustilannetta. Lama - jos tätä tilannetta voi vielä lamaksi kutsua - on tiukentanut otettaan ja suomalaisten muistot 1990-luvun alun lamakokemuksista ovat palanneet asteittain mieliin. Kukkarojen nyörit on monessa perheessä laitettu kireämmälle joko ennakoivana toimenpiteenä tai sitten ihan olosuhteiden pakosta. Liikanen kuitenkin torppaa tämän mallin ja kehottaa kansaa säästämään vähemmän ja kuluttamaan enemmän. Tämä sotii melkoisesti maalaisjärjelläkin ajattelevan kansalaisen ja duunarin ajatuksia vastaan. Miten kuluttaa enemmän, jos pahimmassa tapauksessa perheen kummankin vanhemman työpaikka on lähtenyt alta paikallisen paperitehtaan sulkemisen myötä? Tilanne on hullu ja vielä hullummaksi se tuntuu menevän. Mutta ei hätää! Rauhoittelija Liikanen kertoo, että nyt ei olla yhtä pahassa tilanteessa kuin 1990-luvun alkupuolella oltiin. Otetaan siis ihan rauhassa. Niin, uskoisiko tuota?
Mikään aloitteleva ennustaja tämä Liikanen ei ole. Varsin monet, jotka saivat tuntea oikean laman vaikutukset kovimmalla tavalla 1990-luvun alussa, saattavat muistaa (siis ne jotka haluavat muistaa), miten tämä silloinen Harri Holkerin hallituksen valtionvarainministeri Liikanen jarrutteli kulutusintoa ja kehotti kansaa valmistautumaan kurjiin aikoihin. Silloin monikaan ei ottanut ministerin ennusteita todesta. Nyt, kun Erkki puhuu, moni kuuntelee vakavana. Tämä demari tietää, mistä hän puhuu.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Marimekon Paakkanen
Kirsti Paakkanen on ollut koko pitkän uransa hyvissä väleissä lehdistön kanssa. Häntä on haastateltu esimiesviestintää koskeviin kirjoihin ja Marimekon työntekijät ovat palvoneet maata hänen jalkojensa alla. Koko kansan Marimekon tulevaisuutta mietittiin kiivaasti, kun omistajan ikä alkoi lähestymään 80 vuotta. Vaikka rautaneiti siirtyi Marimekon johtoon siinä iässä, kun me ”keskiverto” suomalaiset jäämme eläkkeelle, ei hänkään ikuisesti voi työskennellä. Kuinka suuri olikaan helpotus, kun Marimekolle löytyi lokakuussa 2007 kotimainen ostaja, tekstiilitaitelijan poika Mika Ihamuotila. Ylisanoilta ei vältytty, kun persoonallinen suuruus ja hullu nero kehuivat toisiansa kilpaa. Marimekko oli varmasti hyvissä käsissä.
Paakkanen perehdytti pojan töihin ja palasi - jo toisen kerran - viettämään ansaittuja eläkepäiviään kartanoonsa Ranskassa. Satu siis näytti loppuvan perinteiseen "ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti". Ensimmäiset mustat pilvet kuitenkin ilmestyivät taivaalle Linnan juhlissa 2008. Paakkanen oli viihtynyt niin tiiviisti kieliopintojensa parissa, että luottosuunnittelijalta pukua ei ehditty saamaan. Paakkanen olikin ostanut "halvan" sarjatuotannon puvun ja vielä tinkinyt siitä. Tosin puku oli Dioria ja maksoi 2800 euroa. Ei kuitenkaan sitä hurjimmissaan 100.000 euroa, jota lehdistössä oli väläytelty. Taivas repeytyi kokonaisuudessaan tammikuun alussa, kun Paakkanen täysin vastoin tyyliään antoi täyslaidallisen "pojalle", kun tämä ei sopimuksesta huolimatta lunastanut loppuja Marimekon osakkeista. Paakkanen tuntui kerta heitolla romuttavan julkisen imagonsa ja kehutut taitonsa. Tyrmistyneitä olivat lehdistön ja kansan lisäksi niin Ihamuotila kun jopa Ristomatti "Armin-poika" Ratia. Paakkanen pysyi lausuntonsa takana ja myi Ihamuotilan lunastamatta jättäneet osakkeensa kotimaisille yrityksille, kun poika ei tähän pystynyt.
Kun kohun aikaansaaneeseen asiaan vähän tarkemmin tutustui, löytyi yllättäviä asioita. Paakkanen myi puolet osakepotistaan Ihamuotilalle 11 euron kappalehintaan. Yhtiön pörssikurssi oli tällöin 14,85 euroa ja nousi heti kun kauppa julkistettiin. Toisesta puolesta piti tehdä kaupat vuoden 2008 loppuun mennessä. Kun Ihamuotila jätti nämä kaupat toteuttamatta ja Paakkanen myi osakkeensa vakuutusyhtiöille 9 euron kappalehintaan, hän teki Fakta-lehden (1/09) mukaan laskennallista tappiota 1.560.000 euroa!!! Ihamuotila taas toteaa että rahoitusmarkkinoilta oli vaikea saada lainarahaa ja kuten Ristomatti Ratia totesi "miksi maksaa 15 miljoonan osakkeista, kun ne julkisessa kaupassa saa 8 miljoonalla". Ihamuotila sai ensimmäisen osan osakkeistaan kuitenkin selvästi markkinahintaa halvemmalla.
Tämä asetti omalla kohdallani Paakkasen lausunnon aivan uuteen asemaan. Moni äiti antaa pojalleen paljon anteeksi, mutta tuollaisen summan ollessa kysymyksessä, katkeaa varmasti useammankin äidin pinna. Paakkanen on itse kohun laannuttua todennut että hän ei ole katkera (Ihamuotilalle) ja on kuulemma sanonut sanottavansa. "Vahva temperamenttini tekee minusta lööppien kuningattaren, mutta hyvien yöunieni salaisuus on se, että sanon suoraan, miltä sydämessä tuntuu."
Itselleni Paakkasessa riittää edelleen idolin virkaa, jopa sen verran, että huomasin, etten tekstissäkään voinut Neiti Paakkasta etunimellä puhutella. Toivottavasti itse voin hyväkuntoisena 80-vuotiaana nauttia viiniä terassilla ja tietää, että olen ollut kunnioitettu ja arvostettu esimies, joka on tehnyt kovasti työtä. Itse voin tosin vaihtaa kartanon Ranskassa vaikkapa kauniiseen kesämökkiin meren rannalla ja kielikurssin lastenlapsiin.
Paakkanen perehdytti pojan töihin ja palasi - jo toisen kerran - viettämään ansaittuja eläkepäiviään kartanoonsa Ranskassa. Satu siis näytti loppuvan perinteiseen "ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti". Ensimmäiset mustat pilvet kuitenkin ilmestyivät taivaalle Linnan juhlissa 2008. Paakkanen oli viihtynyt niin tiiviisti kieliopintojensa parissa, että luottosuunnittelijalta pukua ei ehditty saamaan. Paakkanen olikin ostanut "halvan" sarjatuotannon puvun ja vielä tinkinyt siitä. Tosin puku oli Dioria ja maksoi 2800 euroa. Ei kuitenkaan sitä hurjimmissaan 100.000 euroa, jota lehdistössä oli väläytelty. Taivas repeytyi kokonaisuudessaan tammikuun alussa, kun Paakkanen täysin vastoin tyyliään antoi täyslaidallisen "pojalle", kun tämä ei sopimuksesta huolimatta lunastanut loppuja Marimekon osakkeista. Paakkanen tuntui kerta heitolla romuttavan julkisen imagonsa ja kehutut taitonsa. Tyrmistyneitä olivat lehdistön ja kansan lisäksi niin Ihamuotila kun jopa Ristomatti "Armin-poika" Ratia. Paakkanen pysyi lausuntonsa takana ja myi Ihamuotilan lunastamatta jättäneet osakkeensa kotimaisille yrityksille, kun poika ei tähän pystynyt.
Kun kohun aikaansaaneeseen asiaan vähän tarkemmin tutustui, löytyi yllättäviä asioita. Paakkanen myi puolet osakepotistaan Ihamuotilalle 11 euron kappalehintaan. Yhtiön pörssikurssi oli tällöin 14,85 euroa ja nousi heti kun kauppa julkistettiin. Toisesta puolesta piti tehdä kaupat vuoden 2008 loppuun mennessä. Kun Ihamuotila jätti nämä kaupat toteuttamatta ja Paakkanen myi osakkeensa vakuutusyhtiöille 9 euron kappalehintaan, hän teki Fakta-lehden (1/09) mukaan laskennallista tappiota 1.560.000 euroa!!! Ihamuotila taas toteaa että rahoitusmarkkinoilta oli vaikea saada lainarahaa ja kuten Ristomatti Ratia totesi "miksi maksaa 15 miljoonan osakkeista, kun ne julkisessa kaupassa saa 8 miljoonalla". Ihamuotila sai ensimmäisen osan osakkeistaan kuitenkin selvästi markkinahintaa halvemmalla.
Tämä asetti omalla kohdallani Paakkasen lausunnon aivan uuteen asemaan. Moni äiti antaa pojalleen paljon anteeksi, mutta tuollaisen summan ollessa kysymyksessä, katkeaa varmasti useammankin äidin pinna. Paakkanen on itse kohun laannuttua todennut että hän ei ole katkera (Ihamuotilalle) ja on kuulemma sanonut sanottavansa. "Vahva temperamenttini tekee minusta lööppien kuningattaren, mutta hyvien yöunieni salaisuus on se, että sanon suoraan, miltä sydämessä tuntuu."
Itselleni Paakkasessa riittää edelleen idolin virkaa, jopa sen verran, että huomasin, etten tekstissäkään voinut Neiti Paakkasta etunimellä puhutella. Toivottavasti itse voin hyväkuntoisena 80-vuotiaana nauttia viiniä terassilla ja tietää, että olen ollut kunnioitettu ja arvostettu esimies, joka on tehnyt kovasti työtä. Itse voin tosin vaihtaa kartanon Ranskassa vaikkapa kauniiseen kesämökkiin meren rannalla ja kielikurssin lastenlapsiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)