Viime viikolla viestintä- ja markkinointisuunnittelijamme Elina toi työhuoneeseeni kasan uusia koulutusohjelmaesitteitä. Hyviltä näyttivät! Vuoden 2009 esitteen tietoja oli päivitetty ja kannessa oli tällä kertaa nuoren miehen ja naisen kuva. Se kertoo jotain oleellista nykyisistä opiskelijoistamme, joissa on sekä miehiä että naisia. Meiltä valmistuneen opiskelijan kuvan ja siteerauksen olisi voinut vaihtaakin, sillä valmistuneita on tullut vuoden aikana pitkälti toistakymmentä. Tiina on kuitenkin hyvä mannekiini Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelmalle.
Nelisivuinen esite, jossa on omat tekstinsä niin hakijalle ja kuin työnantajille, on mielestäni onnistunut markkinointiviestinnän väline. Ylempää amk-tutkintoa ei vielä tunneta riittävästi, joten tarvitaan useita kanavia ja eri kohderyhmille suunnattuja sanomia. Kun sain tekstin päivitettäväksi joulukuussa, yllätyin myönteisesti: Tämähän toimii! Printtitekstin kannattajana minua ilahduttaa, että nekin, jotka mielellään lukevat painettua tekstiä, otetaan huomioon.
Ei muuta kuin esite jakoon: Meillä aloittaneet yamk-opiskelijat saavat esitteitä tutustuttavaksi ja omille työkavereilleen näytettäväksi. Esite lähtee myös laajaan jakeluun meiltä valmistuneille, jotka ovat ensisijainen hakijakohderyhmämme. Kaikki tilaisuudet esitteen jakeluun käytetään hyväksi. Nyt esite näkyy meidän sivuillammekin osoitteessa http://www.samk.fi/download/15355_Yrittajyys_2010_MAT.pdf.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
torstai 14. tammikuuta 2010
Sananvalintoja
Edellisessä kirjoituksessani joulun alla lupailin seuraavan blogikirjoituksen sitten, kun löytäisin ajankohtaista sanottavaa ylemmän amkin hakuprosessista tai jostain muusta. Seuraavaan asiaan en voinut olla puuttumatta:
Suuresti arvostamani journalisti, näyttelijä, käsikirjoittaja Kaarina Hazard kohautti suomalaista nettiväkeä Iltalehden nettisivuilla 13.1.2010 julkaistulla kolumnillaan ”Ludvig Borga”. (http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml)
Äkikseltään en muista vastaavaa kohua: keskustelua lukuisilla nettifoorumeilla Iltalehdestä Uuteensuomeen, jossa mm. YLEn toimittaja Petri Sarvamaa tuomitsee Hazardin kirjoituksen fasistiseksi. Keskustelupuheenvuorojen määrä on kivunnut nopeasti satoihin eri palstoilla ja blogeissa. Vuorokaudessa kirjoitus on poikinut kymmeniä tutkintapyyntöjä Julkisen Sanan Neuvostolle, Facebookiin on perustettu jo tuhansiin noussut ryhmä, jonka tavoitteena on hankkia potkut Hazardille. Jos Hazard halusi herättää keskustelua, kuten kunnon journalistin tulee tehdä, hän onnistui erinomaisesti.
Kolumni käsittelee Tony Halmeeseen ja hänen kuolemaansa liittyvää uutisointia. Sen kärki on suunnattu muistokirjoituksiin, jotka ”pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä”. Kirjoituksessa käytetään voimakkaita ilmaisuja, kun puhutaan Halmeen niskamakkarasta, hänen huojumisestaan Arkadianmäellä ja todetaan, että mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin. Halmeen äänestäjät ja muut puolustajat – saati sitten Hazardia arvostavat - eivät tiedä, mitä ajatella.
Jälleen kerran on todettava, että netti on arvaamaton. Sormituntumalta arvioisin, että Hazardia vastustavia mielipiteitä on enemmän kuin häntä ymmärtäviä. Varsin helppoa on leimata hänet isokokoiseksi feministiksi tai miehenkipeäksi stalinistiksi, joka elää jossain journalismin sfääreissä.
Vaikka itse kolumnin asia – kritiikki keskustelukulttuuriamme kohtaan, joka estää erilaisten mielipiteiden esittämisen – olisi hyvä, niin tapa jolla se esitetään, pitäisi kokeneen journalistin valita huolellisemmin. Niin helppo on lukijan tarttua yksittäisiin sanoihin ja kimmastua niistä. Kirjoitus kääntyy itseään vastaan ja pääasia unohtuu.
Sananvalinta netissä on taitolaji!
Heli Mattila
Jälkikirjoitus 15.1.2010
Olemme saaneet kuulla ja lukea Kaarina Hazardin näkemyksen kolumnin aiheuttamasta kohusta. Hazard kertoo tarkoittaneensa kirjoituksen mediakritiikiksi eikä Halmeen kritiikiksi ja toteaa, että jatkossa hänen on kirjoitettava selkeämmin ja yksinkertaisemmin.
Mielestäni Hazard ei tuntenut nettilukijoitaan. Minkälainen lukijakunta netissä oikein meuhkaa, sanoo tuomionsa ja tekee päätelmänsä? Kuka tuntee tämän lukijakunnan ja minkälainen arvo sen tuomioille pitäisi antaa?
Suuresti arvostamani journalisti, näyttelijä, käsikirjoittaja Kaarina Hazard kohautti suomalaista nettiväkeä Iltalehden nettisivuilla 13.1.2010 julkaistulla kolumnillaan ”Ludvig Borga”. (http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml)
Äkikseltään en muista vastaavaa kohua: keskustelua lukuisilla nettifoorumeilla Iltalehdestä Uuteensuomeen, jossa mm. YLEn toimittaja Petri Sarvamaa tuomitsee Hazardin kirjoituksen fasistiseksi. Keskustelupuheenvuorojen määrä on kivunnut nopeasti satoihin eri palstoilla ja blogeissa. Vuorokaudessa kirjoitus on poikinut kymmeniä tutkintapyyntöjä Julkisen Sanan Neuvostolle, Facebookiin on perustettu jo tuhansiin noussut ryhmä, jonka tavoitteena on hankkia potkut Hazardille. Jos Hazard halusi herättää keskustelua, kuten kunnon journalistin tulee tehdä, hän onnistui erinomaisesti.
Kolumni käsittelee Tony Halmeeseen ja hänen kuolemaansa liittyvää uutisointia. Sen kärki on suunnattu muistokirjoituksiin, jotka ”pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä”. Kirjoituksessa käytetään voimakkaita ilmaisuja, kun puhutaan Halmeen niskamakkarasta, hänen huojumisestaan Arkadianmäellä ja todetaan, että mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin. Halmeen äänestäjät ja muut puolustajat – saati sitten Hazardia arvostavat - eivät tiedä, mitä ajatella.
Jälleen kerran on todettava, että netti on arvaamaton. Sormituntumalta arvioisin, että Hazardia vastustavia mielipiteitä on enemmän kuin häntä ymmärtäviä. Varsin helppoa on leimata hänet isokokoiseksi feministiksi tai miehenkipeäksi stalinistiksi, joka elää jossain journalismin sfääreissä.
Vaikka itse kolumnin asia – kritiikki keskustelukulttuuriamme kohtaan, joka estää erilaisten mielipiteiden esittämisen – olisi hyvä, niin tapa jolla se esitetään, pitäisi kokeneen journalistin valita huolellisemmin. Niin helppo on lukijan tarttua yksittäisiin sanoihin ja kimmastua niistä. Kirjoitus kääntyy itseään vastaan ja pääasia unohtuu.
Sananvalinta netissä on taitolaji!
Heli Mattila
Jälkikirjoitus 15.1.2010
Olemme saaneet kuulla ja lukea Kaarina Hazardin näkemyksen kolumnin aiheuttamasta kohusta. Hazard kertoo tarkoittaneensa kirjoituksen mediakritiikiksi eikä Halmeen kritiikiksi ja toteaa, että jatkossa hänen on kirjoitettava selkeämmin ja yksinkertaisemmin.
Mielestäni Hazard ei tuntenut nettilukijoitaan. Minkälainen lukijakunta netissä oikein meuhkaa, sanoo tuomionsa ja tekee päätelmänsä? Kuka tuntee tämän lukijakunnan ja minkälainen arvo sen tuomioille pitäisi antaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)