Edellisessä kirjoituksessani joulun alla lupailin seuraavan blogikirjoituksen sitten, kun löytäisin ajankohtaista sanottavaa ylemmän amkin hakuprosessista tai jostain muusta. Seuraavaan asiaan en voinut olla puuttumatta:
Suuresti arvostamani journalisti, näyttelijä, käsikirjoittaja Kaarina Hazard kohautti suomalaista nettiväkeä Iltalehden nettisivuilla 13.1.2010 julkaistulla kolumnillaan ”Ludvig Borga”. (http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml)
Äkikseltään en muista vastaavaa kohua: keskustelua lukuisilla nettifoorumeilla Iltalehdestä Uuteensuomeen, jossa mm. YLEn toimittaja Petri Sarvamaa tuomitsee Hazardin kirjoituksen fasistiseksi. Keskustelupuheenvuorojen määrä on kivunnut nopeasti satoihin eri palstoilla ja blogeissa. Vuorokaudessa kirjoitus on poikinut kymmeniä tutkintapyyntöjä Julkisen Sanan Neuvostolle, Facebookiin on perustettu jo tuhansiin noussut ryhmä, jonka tavoitteena on hankkia potkut Hazardille. Jos Hazard halusi herättää keskustelua, kuten kunnon journalistin tulee tehdä, hän onnistui erinomaisesti.
Kolumni käsittelee Tony Halmeeseen ja hänen kuolemaansa liittyvää uutisointia. Sen kärki on suunnattu muistokirjoituksiin, jotka ”pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä”. Kirjoituksessa käytetään voimakkaita ilmaisuja, kun puhutaan Halmeen niskamakkarasta, hänen huojumisestaan Arkadianmäellä ja todetaan, että mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin. Halmeen äänestäjät ja muut puolustajat – saati sitten Hazardia arvostavat - eivät tiedä, mitä ajatella.
Jälleen kerran on todettava, että netti on arvaamaton. Sormituntumalta arvioisin, että Hazardia vastustavia mielipiteitä on enemmän kuin häntä ymmärtäviä. Varsin helppoa on leimata hänet isokokoiseksi feministiksi tai miehenkipeäksi stalinistiksi, joka elää jossain journalismin sfääreissä.
Vaikka itse kolumnin asia – kritiikki keskustelukulttuuriamme kohtaan, joka estää erilaisten mielipiteiden esittämisen – olisi hyvä, niin tapa jolla se esitetään, pitäisi kokeneen journalistin valita huolellisemmin. Niin helppo on lukijan tarttua yksittäisiin sanoihin ja kimmastua niistä. Kirjoitus kääntyy itseään vastaan ja pääasia unohtuu.
Sananvalinta netissä on taitolaji!
Heli Mattila
Jälkikirjoitus 15.1.2010
Olemme saaneet kuulla ja lukea Kaarina Hazardin näkemyksen kolumnin aiheuttamasta kohusta. Hazard kertoo tarkoittaneensa kirjoituksen mediakritiikiksi eikä Halmeen kritiikiksi ja toteaa, että jatkossa hänen on kirjoitettava selkeämmin ja yksinkertaisemmin.
Mielestäni Hazard ei tuntenut nettilukijoitaan. Minkälainen lukijakunta netissä oikein meuhkaa, sanoo tuomionsa ja tekee päätelmänsä? Kuka tuntee tämän lukijakunnan ja minkälainen arvo sen tuomioille pitäisi antaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti