tiistai 19. toukokuuta 2009

Ryhmätyön vaikeus ja ihanuus

Vietimme ”laidunkauden avajaisia” ylemmän amkin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Tämä opiskelijaryhmä on toiminut koko lukuvuoden 2008-09 pienryhmissä, joiden kokoonpanossa on otettu huomioon DiSC-analyysin tulokset.

DiSC-analyysi piirtää testattavasta henkilöprofiilin, jossa kuvataan henkilön käyttäytymistä, toimintaa ja vuorovaikutusta erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Testauksen ja uudenlaisen opintojaksototeutuksen avulla halusimme kiinnittää erityistä huomiota vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitojen opiskeluun, joita neuvottelukuntamme korostaa ja joiden merkitys tulee toistuvasti esiin joukkoviestimissä sekä erilaisissa kyselyissä.

Ryhmässä oppimisen ja toimimisen hyvät ja huonot puolet ovat tulleet kuluvan lukuvuoden aikana tutuiksi näille opiskelijoille. Moni meistä suomalaisista on pohjimmiltaan yksintoimija, ja itsenäinen yksinopiskelu olisi helpompaa kuin yhdessä puurtaminen. Pelkästään virtuaalinen yhteydenpito on hankalaa, kun pitää löytää ryhmälle sopivat työskentelymuodot. Lisäksi on aika rankkaa joutua alusta alkaen työskentelemään aktiivisesti verkkotehtävien parissa itselleen outojen henkilöiden kanssa.

Ryhmiä on kuitenkin valmennettu ja pyritty tukemaan lukuvuoden aikana tähänastista enemmän. DiSC-analyysin tulosten perusteella on opiskeltu itsensä johtamista ja arvioitu omaa toimintaa ryhmän jäsenenä. TUPO, SAMAJOPI, PELMS ja DONNAT ovat opetelleet ymmärtämään toisiaan ja löytäneet yhteiset työskentelytavat. Onnistumisia on koettu ja kevään aikana olen vakuuttunut siitä, että ryhmässä oppimisessa on päästy – ehkä vaikeuksien kautta - tavoitteisiin.

Viime perjantaina Yyterissä kävimme keskustelun siitä, miten opiskelua jatketaan 2. vuonna. Päädyimme siihen, että entiset ryhmät säilytetään, mutta opinnäytetöihin muodostetaan ryhmät opinnäytetyön aiheen perusteella. Myönteiset kokemukset pienryhmistä auttavat varmaankin tätä uutta ryhmäytymistä. Opettajana seurasin mielihyvin keskustelua lähipäivien annista ja yhdessä oppimisen myönteisistä kokemuksista.Koko ryhmän opiskelumotivaatio on suorastaan häkellyttävä, vaikka keskusteluihin saattoikin sisältyä kohteliaisuuslisää ryhmätyön opettajien läsnäolon vuoksi.

Tällä hetkellä ryhmätyö on ihanaa ainakin tällä ryhmällä. Jokohan uskaltaisi todeta, että lopussa kiitos seisoo…

Heli

lauantai 9. toukokuuta 2009

Parasta amk-opetusta Suomessa

Lähiesimieheni oli lähettänyt kaikille alaisilleen sähköpostia perjantai-iltapäivänä: ”SAMK on menestynyt opetuksen laatuun liittyvässä OPALA-palautteessa erinomaisesti.” - Kiitokset tästä viestistä Kimmolle!

Opetusministeriö, joka meitä seuraa monin erilaisin mittarein, kerää jokaisen amkin jokaiselta valmistuvalta opiskelijalta palautteen. Yksi kohta palautteessa on opiskelijan arvio saamansa opetuksen laadusta. Asteikolla 1 … 4 koko maan eli kaikkien amkkien keskiarvo oli 2,86. Paras arvo oli 3,04 ja tämä oli myös SAMKin saama arvio.

Tämä on asia, josta jokaisella samkkilaisella opettajalla on lupa olla ylpeä ja tämä asia pitää myös viestiä eteenpäin. Pohjalaisena en myöskään yhtään kainostele kertoa siitä blogissani. Hyvä me!

Kun opetuksestamme ryhdyttiin keräämään sähköistä palautetta jokaisesta opintojaksosta vuosituhannen alkupuolella, asiaa ei ollut helppo niellä. Olin kehittänyt mielestään hyvän seurantamenetelmän – kirjallisen lomakkeen, jonka opiskelija täytti anonyymina ja palautti tentin yhteydessä. Yleensä sain vahvistuksen omille tuntemuksilleni siitä, mikä oli toiminut, mikä taas ei. Palautteen pohjalta oli helppo miettiä parannusta seuraavaan toteutukseen.

Sähköinen palaute, jota myös esimies pääsi lukemaan, tuntui voimakkaalta puuttumiselta asiaan, joka oli opiskelijoiden ja minun välinen. Lisäksi oli vaikea hyväksyä sitä, että opiskelija antaa muun muassa numeroarvosanan opetuksestani tai oikeammin kulloisestakin opintojakson toteutuksesta.

Tällä hetkellä sähköiseen palautteeseen on tottunut eikä opiskelijoitakaan tarvitse pahemmin muistutella sen antamisesta. Palautetta käsitellään kehityskeskustelujen yhteydessä hyvin rakentavasti. Kun aikaisemmin pohdin yksin saamiani palautteita, nyt voimme keskustella niistä esimiehen kanssa. Mitä todennäköisimmin tämä sähköinen palaute, jota on annettu 7 - 8 vuoden ajan SAMKissa, on vaikuttanut opetuksemme laatuun.

Niinpä opintojen päätteeksi annetun OPALA-palautteenkin merkityksen on ymmärtänyt ja sen arvon on oppinut hyväksymään. Sitäkin hienommalta tuntuu olla opettajana ammattikorkeakoulussa, jonka opetus on parasta Suomessa. Ajatelkaa sitä, kollegat, ja olkaa ylpeitä!

Heli