Hakuaika koulutusohjelmaamme alkoi maanantaina. Yhteishausta on uutisoitu lehdissä ja SAMKin sivuilla. Tänään tipahti Satakunnan Kansan välistä SAMKin yhteishakuliite ja sain tänään jo kaksi puhelua, joita oli todennäköisesti innoittanut kyseinen liite. Opintoasiainpäälliköltäkin tuli yllättäen väliaikatietoa tähänastisista hakutuloksista.
Yhteishaku kestää tänä vuonna lähes seitsemän viikkoa: 1.3. – 16.4.2010. Haussa ovat lukiopaikat, ammatillisen koulutuksen paikat ja korkeakoulututkinnon paikat. (Huomaathan, että ammattikorkeakoulututkintokin on KORKEAKOULUTUTKINTO.)
Aikaisempina vuosina hakuaika ylempiin amk-tutkintoihin on ollut kaksi viikkoa huhtikuussa, mikä on tiennyt hakutoimistolle intensiivistä hakijalukujen seurantaa, markkinointihenkilöille markkinointitoimien keskittämistä lyhyelle ajalle ja koulutusohjelmavastaavalle sähköpostin ja puhelimen päivystystä. Tänä vuonna päivystys jakautuu pidemmälle ajalle eikä ehkä vaadi kokopäiväistä tavoitettavissa oloa.
Muutosta perustellaan mm. opiskelupaikan vastaanottamisen selkiyttämisellä. Ehkäpä näin vältetään välivuoden viettäjien oleilu jossain oppilaitoksessa viemässä aloituspaikkaa sellaiselta, jolla olisi todellinen opiskelumotivaatio. Yhteishaku on myös eri instansseille melkoinen hallinnollinen ponnistus, joten hyvä on, jos siihen saadaan helpotusta tällä tavoin.
Ehkä hakuajan pidentäminen on edullista myös hakijalle. Aina on mahdollista, että jokin yllättävä asia on saattanut estää hakemisen noiden kahden viikon aikana. Nyt hakijalla on tähänastista enemmän pelivaraa, kunhan muistaa toimia viimeistään huhtikuun puolivälissä.
Hakijaluvut ovat kiinnostava asia, ja niitä on vaikea arvailla etukäteen. Kommentoin niitä viimeistään maaliskuun loppupuolella ja tietysti heti hakuajan päätyttyä.
Heli Mattila
tiistai 2. maaliskuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Vastaako nimi sisältöä
Koulutusohjelmamme nimi on pitkä ja vaikeasti muistettava: Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen. Kun ylemmät amk-tutkinnot käynnistyivät ensimmäisen kerran, nimi oli vielä pitempi: Pk-sektorin yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen. Nimi on valtakunnallinen – siis kaikissa ammattikorkeakouluissa, joissa toteutetaan tätä koulutusalamme ensimmäistä suomenkielistä ylempää tutkintoa, nimi on sama.
Ammattikorkeakoulut, joilla on vastuu opetussuunnitelmien laatimisesta, ovat kuitenkin saaneet valita, minkälaisia painotuksia tähän tutkintoon tulee. Suurimmassa osassa niistä 16 amkista, joissa Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen tutkinto toteutetaan, painopisteenä on johtaminen. SAMKissa painopisteinä ovat johtaminen ja liiketoimintaosaamisen kehittäminen.
Silloin tällöin kysellään, miten yrittäjyys näkyy opetuksessamme. Olemme lähteneet siitä, että kaikista opinnoista on hyötyä yrittäjälle tai yrittäjäksi aikovalle. Sen lisäksi vapaasti valittaviin opintoihin voi valita SAMKin yrityskiihdyttämössä suoritettavia opintoja. Toistaiseksi emme ole lisänneet opetussuunnitelmaan varsinaisia yrittäjyysopintoja, sillä koulutuksessamme, jossa painotetaan asioiden soveltamista käytäntöön, ei ole tarkoituksenmukaista opiskella yrittäjyyden teorioita. Yrittäjäksi aikova pääsee hyvin alkuun SAMKin yrityskiihdyttämön kautta ja jatkossa hän saa tarvitessaan lisää apua ja koulutusta monelta taholta.
Koulutusohjelman nimen muuttaisin mielelläni lyhyemmäksi ja paremmin sisältöä vastaavaksi, mutta siihen ei ole lupaa. Täytyy tulla toimeen pitkän nimen kanssa ja toivoa, että opiskelijatkin muistavat nimen oikein viimeistään valmistumisvaiheessa.
Ammattikorkeakoulut, joilla on vastuu opetussuunnitelmien laatimisesta, ovat kuitenkin saaneet valita, minkälaisia painotuksia tähän tutkintoon tulee. Suurimmassa osassa niistä 16 amkista, joissa Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen tutkinto toteutetaan, painopisteenä on johtaminen. SAMKissa painopisteinä ovat johtaminen ja liiketoimintaosaamisen kehittäminen.
Silloin tällöin kysellään, miten yrittäjyys näkyy opetuksessamme. Olemme lähteneet siitä, että kaikista opinnoista on hyötyä yrittäjälle tai yrittäjäksi aikovalle. Sen lisäksi vapaasti valittaviin opintoihin voi valita SAMKin yrityskiihdyttämössä suoritettavia opintoja. Toistaiseksi emme ole lisänneet opetussuunnitelmaan varsinaisia yrittäjyysopintoja, sillä koulutuksessamme, jossa painotetaan asioiden soveltamista käytäntöön, ei ole tarkoituksenmukaista opiskella yrittäjyyden teorioita. Yrittäjäksi aikova pääsee hyvin alkuun SAMKin yrityskiihdyttämön kautta ja jatkossa hän saa tarvitessaan lisää apua ja koulutusta monelta taholta.
Koulutusohjelman nimen muuttaisin mielelläni lyhyemmäksi ja paremmin sisältöä vastaavaksi, mutta siihen ei ole lupaa. Täytyy tulla toimeen pitkän nimen kanssa ja toivoa, että opiskelijatkin muistavat nimen oikein viimeistään valmistumisvaiheessa.
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Erinomainen verkkoaineisto opinnäytetyön tekijälle
Verkko-opetukseen oleellisesti liittyvä asia ovat verkossa olevat aineistot. Koska lähiopetusta on vähän, tarvitaan verkko-oppimateriaalien lisäksi monenlaisia ohjeita, malleja ym. dokumentteja. Näitä ei yleensä ehditä käydä läpi luennolla, vaan ne jäävät opiskelijan itsensä tutkittaviksi.
Joskus käy mielessä epäilys siitä, että oppimisympäristöön lisätyt aineistot ja linkit jäävät opiskelijoilta hyödyntämättä. Niin helposti turtuu opettajajohtoisuuteen, siis siihen että vain luennolla kasvokkain käsitellyt asiat ovat oleellisia. En voi täysin luottaa siihen, että jos Moodlessa on hyviä tutkimussuunnitelman esimerkkejä, niitä myös tutkitaan ja niistä otetaan mallia omaan tutkimussuunnitelmaan. Vaikka mainostaisin aineistoja luennolla, niihin tutustuminen saattaa helposti jäädä, koska ylemmän amkin opiskelijoidemme aika on kortilla.
Yksi tärkeä tietolähde ja ohjeistus opinnäytetyön tekijälle on SAMKin sivuilla oleva opinnäytetyön aineisto. Olin useana vuotena opinnäytetyön kehittämisryhmässä laatimassa ja uudistamassa opinnäytetyön ohjeistusta, joten en voi kuin ihailla tätä verkkoversiota, jossa minulla ei ole ollut minkäänlaista roolia. Aineisto on kattava, oivaltavasti linkitetty ja paljon uutta asiaa sisältävä entisiin kirjallisiin ohjeisiin verrattuna. Ohjaajienkin maailmaan on eläydytty, kun kehotetaan olemaan yhteydessä ohjaajaan silloinkin, kun opinnäytetyö sujuu hyvin. Ohjaajan työhönhän liittyy yllättävän paljon epävarmuudessa elämistä sen suhteen, miten ohjattava työ edistyy. Entäpä opinnäytetyöraportti-otsikon alla oleva kokonaisuus! Se on jalostunut suuresti viimeisimmästä kirjallisesta ohjeesta. Esimerkiksi ohje lähdeluettelon laatimiseen on verraton.
Jos opiskelija vain etsii sen ajan, että paneutuu aineistoon, hän saa paljon apua opinnäytetyön tekemiseen. Ja mikä parhainta, aineistoon on helppo palata uudelleen sen sijaan, että etsisi esiin sähköpostin, jossa sai ohjaajan vastauksen kulloiseenkin mieltä askarruttavaan kysymykseen. En voi muuta kuin toivoa, että opiskelijamme ottavat omakseen SAMKin oman opinnäytetyöaineiston www-sivuiltamme OPISKELIJAT-väylän kautta.
Kiitokset suunnittelija Anne Sankarille, joka on kantanut vastuun ohjeiden uudistamisesta, laajentamisesta ja viemisestä verkkoon!
Joskus käy mielessä epäilys siitä, että oppimisympäristöön lisätyt aineistot ja linkit jäävät opiskelijoilta hyödyntämättä. Niin helposti turtuu opettajajohtoisuuteen, siis siihen että vain luennolla kasvokkain käsitellyt asiat ovat oleellisia. En voi täysin luottaa siihen, että jos Moodlessa on hyviä tutkimussuunnitelman esimerkkejä, niitä myös tutkitaan ja niistä otetaan mallia omaan tutkimussuunnitelmaan. Vaikka mainostaisin aineistoja luennolla, niihin tutustuminen saattaa helposti jäädä, koska ylemmän amkin opiskelijoidemme aika on kortilla.
Yksi tärkeä tietolähde ja ohjeistus opinnäytetyön tekijälle on SAMKin sivuilla oleva opinnäytetyön aineisto. Olin useana vuotena opinnäytetyön kehittämisryhmässä laatimassa ja uudistamassa opinnäytetyön ohjeistusta, joten en voi kuin ihailla tätä verkkoversiota, jossa minulla ei ole ollut minkäänlaista roolia. Aineisto on kattava, oivaltavasti linkitetty ja paljon uutta asiaa sisältävä entisiin kirjallisiin ohjeisiin verrattuna. Ohjaajienkin maailmaan on eläydytty, kun kehotetaan olemaan yhteydessä ohjaajaan silloinkin, kun opinnäytetyö sujuu hyvin. Ohjaajan työhönhän liittyy yllättävän paljon epävarmuudessa elämistä sen suhteen, miten ohjattava työ edistyy. Entäpä opinnäytetyöraportti-otsikon alla oleva kokonaisuus! Se on jalostunut suuresti viimeisimmästä kirjallisesta ohjeesta. Esimerkiksi ohje lähdeluettelon laatimiseen on verraton.
Jos opiskelija vain etsii sen ajan, että paneutuu aineistoon, hän saa paljon apua opinnäytetyön tekemiseen. Ja mikä parhainta, aineistoon on helppo palata uudelleen sen sijaan, että etsisi esiin sähköpostin, jossa sai ohjaajan vastauksen kulloiseenkin mieltä askarruttavaan kysymykseen. En voi muuta kuin toivoa, että opiskelijamme ottavat omakseen SAMKin oman opinnäytetyöaineiston www-sivuiltamme OPISKELIJAT-väylän kautta.
Kiitokset suunnittelija Anne Sankarille, joka on kantanut vastuun ohjeiden uudistamisesta, laajentamisesta ja viemisestä verkkoon!
maanantai 1. helmikuuta 2010
Sähköpostitiedusteluja
Koulutusohjelmaamme hakemista harkitsevien kyselyjä on putoillut sähköpostiini pitkin vuotta. Selviä huippuja kyselijöiden aktiivisuudessa huomaa silloin, kun jonkin toisen koulutusohjelman haku on meneillään. Loppukesästä ihmettelin kysymystulvaa, joka selittyi muiden koulutusohjelmien lisähaulla. Sama toistui marraskuun tietämissä, kun kevätlukukaudella alkavien koulutusohjelmien haku oli menossa. Joulun välipäivinä tullut yksittäisessä sähköpostissa ollut kysymysryöppy selittyi ilmeisesti sillä, että toimialamme englanninkielisen BME-koulutusohjelman haku on tammi-helmikuussa.
Mitä sitten kysytään? Useimmiten kiinnostaa pohjakoulutusvaatimus: ”Liiketalouden alan AMK-tutkinto (tradenomi AMK) tai muu riittävän laaja (210 op) korkeakoulututkinto…” Tapauskohtaisesti joudun selittämään tutkinnon soveltuvuutta ja kehottamaan kyselijää tutkimaan omaa päästötodistustaan ja sen sisältämiä liiketalouden opintoja. Näiksi liiketalouden opinnoiksi luetaan ainakin taloushallinnon/laskentatoimen, yrittäjyyden, johtamisen ja markkinoinnin opinnot. Hankalasti tulkittavia tapauksia on ollut vuosittain, kun olen tutkinut valintakokeeseen osallistuneiden todistusjäljennöksiä.
Toki valintakoe ja yhteishakuun liittyvät asiat kiinnostavat myös. Valintakoekirjaa kysellään jo, ja kyselijöille olen vastannut, että kirjavalinta on meneillään. Päätös tehdään helmikuun-maaliskuun aikana ja tieto ilmestyy www-sivuillemme viimeistään aprillipäivänä. Näin julkisesti voin kertoa saman, minkä olen sanonut sähköpostiviesteissäkin: Myös englannin kielen osaamista selvitämme valintakokeen avulla.
Yhdessä yksittäisessä viestissä, joka tuli elokuun loppupuolella, kyselijä tarjosi kovasti itseään opiskelijaksi ilman valintakoetta. ”Eikös teillä ole pulaa opiskelijoista? Eikös tässä tapauksessa voitaisi poiketa pääsyvaatimuksista?” Enpä voinut muuta kuin todeta opiskelijan tietojen paikkansapitämättömyyden, meillä kun oli viime keväänä hakijoita kuusinkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden. Mistä lie tiedustelija tietonsa saanut!
Mitä sitten kysytään? Useimmiten kiinnostaa pohjakoulutusvaatimus: ”Liiketalouden alan AMK-tutkinto (tradenomi AMK) tai muu riittävän laaja (210 op) korkeakoulututkinto…” Tapauskohtaisesti joudun selittämään tutkinnon soveltuvuutta ja kehottamaan kyselijää tutkimaan omaa päästötodistustaan ja sen sisältämiä liiketalouden opintoja. Näiksi liiketalouden opinnoiksi luetaan ainakin taloushallinnon/laskentatoimen, yrittäjyyden, johtamisen ja markkinoinnin opinnot. Hankalasti tulkittavia tapauksia on ollut vuosittain, kun olen tutkinut valintakokeeseen osallistuneiden todistusjäljennöksiä.
Toki valintakoe ja yhteishakuun liittyvät asiat kiinnostavat myös. Valintakoekirjaa kysellään jo, ja kyselijöille olen vastannut, että kirjavalinta on meneillään. Päätös tehdään helmikuun-maaliskuun aikana ja tieto ilmestyy www-sivuillemme viimeistään aprillipäivänä. Näin julkisesti voin kertoa saman, minkä olen sanonut sähköpostiviesteissäkin: Myös englannin kielen osaamista selvitämme valintakokeen avulla.
Yhdessä yksittäisessä viestissä, joka tuli elokuun loppupuolella, kyselijä tarjosi kovasti itseään opiskelijaksi ilman valintakoetta. ”Eikös teillä ole pulaa opiskelijoista? Eikös tässä tapauksessa voitaisi poiketa pääsyvaatimuksista?” Enpä voinut muuta kuin todeta opiskelijan tietojen paikkansapitämättömyyden, meillä kun oli viime keväänä hakijoita kuusinkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden. Mistä lie tiedustelija tietonsa saanut!
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Koulutusohjelmaesitteet valmistuivat
Viime viikolla viestintä- ja markkinointisuunnittelijamme Elina toi työhuoneeseeni kasan uusia koulutusohjelmaesitteitä. Hyviltä näyttivät! Vuoden 2009 esitteen tietoja oli päivitetty ja kannessa oli tällä kertaa nuoren miehen ja naisen kuva. Se kertoo jotain oleellista nykyisistä opiskelijoistamme, joissa on sekä miehiä että naisia. Meiltä valmistuneen opiskelijan kuvan ja siteerauksen olisi voinut vaihtaakin, sillä valmistuneita on tullut vuoden aikana pitkälti toistakymmentä. Tiina on kuitenkin hyvä mannekiini Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelmalle.
Nelisivuinen esite, jossa on omat tekstinsä niin hakijalle ja kuin työnantajille, on mielestäni onnistunut markkinointiviestinnän väline. Ylempää amk-tutkintoa ei vielä tunneta riittävästi, joten tarvitaan useita kanavia ja eri kohderyhmille suunnattuja sanomia. Kun sain tekstin päivitettäväksi joulukuussa, yllätyin myönteisesti: Tämähän toimii! Printtitekstin kannattajana minua ilahduttaa, että nekin, jotka mielellään lukevat painettua tekstiä, otetaan huomioon.
Ei muuta kuin esite jakoon: Meillä aloittaneet yamk-opiskelijat saavat esitteitä tutustuttavaksi ja omille työkavereilleen näytettäväksi. Esite lähtee myös laajaan jakeluun meiltä valmistuneille, jotka ovat ensisijainen hakijakohderyhmämme. Kaikki tilaisuudet esitteen jakeluun käytetään hyväksi. Nyt esite näkyy meidän sivuillammekin osoitteessa http://www.samk.fi/download/15355_Yrittajyys_2010_MAT.pdf.
Nelisivuinen esite, jossa on omat tekstinsä niin hakijalle ja kuin työnantajille, on mielestäni onnistunut markkinointiviestinnän väline. Ylempää amk-tutkintoa ei vielä tunneta riittävästi, joten tarvitaan useita kanavia ja eri kohderyhmille suunnattuja sanomia. Kun sain tekstin päivitettäväksi joulukuussa, yllätyin myönteisesti: Tämähän toimii! Printtitekstin kannattajana minua ilahduttaa, että nekin, jotka mielellään lukevat painettua tekstiä, otetaan huomioon.
Ei muuta kuin esite jakoon: Meillä aloittaneet yamk-opiskelijat saavat esitteitä tutustuttavaksi ja omille työkavereilleen näytettäväksi. Esite lähtee myös laajaan jakeluun meiltä valmistuneille, jotka ovat ensisijainen hakijakohderyhmämme. Kaikki tilaisuudet esitteen jakeluun käytetään hyväksi. Nyt esite näkyy meidän sivuillammekin osoitteessa http://www.samk.fi/download/15355_Yrittajyys_2010_MAT.pdf.
torstai 14. tammikuuta 2010
Sananvalintoja
Edellisessä kirjoituksessani joulun alla lupailin seuraavan blogikirjoituksen sitten, kun löytäisin ajankohtaista sanottavaa ylemmän amkin hakuprosessista tai jostain muusta. Seuraavaan asiaan en voinut olla puuttumatta:
Suuresti arvostamani journalisti, näyttelijä, käsikirjoittaja Kaarina Hazard kohautti suomalaista nettiväkeä Iltalehden nettisivuilla 13.1.2010 julkaistulla kolumnillaan ”Ludvig Borga”. (http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml)
Äkikseltään en muista vastaavaa kohua: keskustelua lukuisilla nettifoorumeilla Iltalehdestä Uuteensuomeen, jossa mm. YLEn toimittaja Petri Sarvamaa tuomitsee Hazardin kirjoituksen fasistiseksi. Keskustelupuheenvuorojen määrä on kivunnut nopeasti satoihin eri palstoilla ja blogeissa. Vuorokaudessa kirjoitus on poikinut kymmeniä tutkintapyyntöjä Julkisen Sanan Neuvostolle, Facebookiin on perustettu jo tuhansiin noussut ryhmä, jonka tavoitteena on hankkia potkut Hazardille. Jos Hazard halusi herättää keskustelua, kuten kunnon journalistin tulee tehdä, hän onnistui erinomaisesti.
Kolumni käsittelee Tony Halmeeseen ja hänen kuolemaansa liittyvää uutisointia. Sen kärki on suunnattu muistokirjoituksiin, jotka ”pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä”. Kirjoituksessa käytetään voimakkaita ilmaisuja, kun puhutaan Halmeen niskamakkarasta, hänen huojumisestaan Arkadianmäellä ja todetaan, että mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin. Halmeen äänestäjät ja muut puolustajat – saati sitten Hazardia arvostavat - eivät tiedä, mitä ajatella.
Jälleen kerran on todettava, että netti on arvaamaton. Sormituntumalta arvioisin, että Hazardia vastustavia mielipiteitä on enemmän kuin häntä ymmärtäviä. Varsin helppoa on leimata hänet isokokoiseksi feministiksi tai miehenkipeäksi stalinistiksi, joka elää jossain journalismin sfääreissä.
Vaikka itse kolumnin asia – kritiikki keskustelukulttuuriamme kohtaan, joka estää erilaisten mielipiteiden esittämisen – olisi hyvä, niin tapa jolla se esitetään, pitäisi kokeneen journalistin valita huolellisemmin. Niin helppo on lukijan tarttua yksittäisiin sanoihin ja kimmastua niistä. Kirjoitus kääntyy itseään vastaan ja pääasia unohtuu.
Sananvalinta netissä on taitolaji!
Heli Mattila
Jälkikirjoitus 15.1.2010
Olemme saaneet kuulla ja lukea Kaarina Hazardin näkemyksen kolumnin aiheuttamasta kohusta. Hazard kertoo tarkoittaneensa kirjoituksen mediakritiikiksi eikä Halmeen kritiikiksi ja toteaa, että jatkossa hänen on kirjoitettava selkeämmin ja yksinkertaisemmin.
Mielestäni Hazard ei tuntenut nettilukijoitaan. Minkälainen lukijakunta netissä oikein meuhkaa, sanoo tuomionsa ja tekee päätelmänsä? Kuka tuntee tämän lukijakunnan ja minkälainen arvo sen tuomioille pitäisi antaa?
Suuresti arvostamani journalisti, näyttelijä, käsikirjoittaja Kaarina Hazard kohautti suomalaista nettiväkeä Iltalehden nettisivuilla 13.1.2010 julkaistulla kolumnillaan ”Ludvig Borga”. (http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml)
Äkikseltään en muista vastaavaa kohua: keskustelua lukuisilla nettifoorumeilla Iltalehdestä Uuteensuomeen, jossa mm. YLEn toimittaja Petri Sarvamaa tuomitsee Hazardin kirjoituksen fasistiseksi. Keskustelupuheenvuorojen määrä on kivunnut nopeasti satoihin eri palstoilla ja blogeissa. Vuorokaudessa kirjoitus on poikinut kymmeniä tutkintapyyntöjä Julkisen Sanan Neuvostolle, Facebookiin on perustettu jo tuhansiin noussut ryhmä, jonka tavoitteena on hankkia potkut Hazardille. Jos Hazard halusi herättää keskustelua, kuten kunnon journalistin tulee tehdä, hän onnistui erinomaisesti.
Kolumni käsittelee Tony Halmeeseen ja hänen kuolemaansa liittyvää uutisointia. Sen kärki on suunnattu muistokirjoituksiin, jotka ”pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä”. Kirjoituksessa käytetään voimakkaita ilmaisuja, kun puhutaan Halmeen niskamakkarasta, hänen huojumisestaan Arkadianmäellä ja todetaan, että mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin. Halmeen äänestäjät ja muut puolustajat – saati sitten Hazardia arvostavat - eivät tiedä, mitä ajatella.
Jälleen kerran on todettava, että netti on arvaamaton. Sormituntumalta arvioisin, että Hazardia vastustavia mielipiteitä on enemmän kuin häntä ymmärtäviä. Varsin helppoa on leimata hänet isokokoiseksi feministiksi tai miehenkipeäksi stalinistiksi, joka elää jossain journalismin sfääreissä.
Vaikka itse kolumnin asia – kritiikki keskustelukulttuuriamme kohtaan, joka estää erilaisten mielipiteiden esittämisen – olisi hyvä, niin tapa jolla se esitetään, pitäisi kokeneen journalistin valita huolellisemmin. Niin helppo on lukijan tarttua yksittäisiin sanoihin ja kimmastua niistä. Kirjoitus kääntyy itseään vastaan ja pääasia unohtuu.
Sananvalinta netissä on taitolaji!
Heli Mattila
Jälkikirjoitus 15.1.2010
Olemme saaneet kuulla ja lukea Kaarina Hazardin näkemyksen kolumnin aiheuttamasta kohusta. Hazard kertoo tarkoittaneensa kirjoituksen mediakritiikiksi eikä Halmeen kritiikiksi ja toteaa, että jatkossa hänen on kirjoitettava selkeämmin ja yksinkertaisemmin.
Mielestäni Hazard ei tuntenut nettilukijoitaan. Minkälainen lukijakunta netissä oikein meuhkaa, sanoo tuomionsa ja tekee päätelmänsä? Kuka tuntee tämän lukijakunnan ja minkälainen arvo sen tuomioille pitäisi antaa?
perjantai 18. joulukuuta 2009
Valmistuminen - maaliin pääsy
Ammattikorkeakoulun työvuoteen kuuluvat valmistumispäivät, joita SAMKissa on vuosittain yhteensä seitsemän. Tänään neljä Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelmassa opiskellutta sai tutkintotodistuksen.
- Urakka on ollut rankka, totesivat kaikki kolme paikalla ollutta. Kun teoriaopinnot loppuvat 2. opiskeluvuoden jälkeen, vaatii kovaa itsekuria etsiä se aika, jolloin istahtaa työpöytänsä ääreen opinnäytetyön pariin. Valmistumispäivänä voikin onnitella itseään siitä, että ei ole luovuttanut, vaan on puurtanut maaliin saakka.
Valmistumisjuhlassa hymy on herkässä kaikilla kolmella valmistuneella. - Parasta on, että opinnäytetyö tuottaa tuloksia. Meillä on alettu miettiä visiota ja strategiaa”, toteaa Hanne. Johanna puolestaan on saanut juhlaan mukaan aviopuolisonsa ja lapsensa. -Jatkamme juhlimista risteilyllä, perhe toteaa iloisena kahvipöydässä istuessaan.
Valmistumisjuhla osuu tällä kertaa joulun kynnykselle. Hyvän joulun toivotuksin saattelen valmistuneet kotimatkalle. Rauhallista joulua toivottelen blogin lukijoillekin. Tammikuun puolenvälin paikkeilla jatkan kirjoittelua valintakoeprosessista ja muista ajankohtaisista aiheista.
Heli Mattila
- Urakka on ollut rankka, totesivat kaikki kolme paikalla ollutta. Kun teoriaopinnot loppuvat 2. opiskeluvuoden jälkeen, vaatii kovaa itsekuria etsiä se aika, jolloin istahtaa työpöytänsä ääreen opinnäytetyön pariin. Valmistumispäivänä voikin onnitella itseään siitä, että ei ole luovuttanut, vaan on puurtanut maaliin saakka.
Valmistumisjuhlassa hymy on herkässä kaikilla kolmella valmistuneella. - Parasta on, että opinnäytetyö tuottaa tuloksia. Meillä on alettu miettiä visiota ja strategiaa”, toteaa Hanne. Johanna puolestaan on saanut juhlaan mukaan aviopuolisonsa ja lapsensa. -Jatkamme juhlimista risteilyllä, perhe toteaa iloisena kahvipöydässä istuessaan.
Valmistumisjuhla osuu tällä kertaa joulun kynnykselle. Hyvän joulun toivotuksin saattelen valmistuneet kotimatkalle. Rauhallista joulua toivottelen blogin lukijoillekin. Tammikuun puolenvälin paikkeilla jatkan kirjoittelua valintakoeprosessista ja muista ajankohtaisista aiheista.
Heli Mattila
lauantai 12. joulukuuta 2009
Tärkeä, vaikea päivämäärä
Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelman valintakoepäivä on torstai 27.5.2010. Päivämäärä päätettiin tavallista aikaisemmin: marraskuussa. Nyt se on näkyvissä muun muassa webbisivuillamme ja voimme kertoa sen niille tiedustelijoille, jotka sitä eivät ole löytäneet.
Kun vuonna 2007 olin ensimmäistä kertaa vastuussa valintakokeesta, en arvannut kuinka tarkoin valintakokeen päivämäärä kannattaa harkita. Saimme melko myöhäisessä vaiheessa tietoomme aikarajat, joiden sisällä valintakoe piti järjestää. Siitä valittiin päivä, joka sopi valintakokeeseen osallistuville opettajille ja antoi pisimmän mahdollisen ajan kirjallisen kokeen arviointiin. Otimme huomioon myös toisten yamk-koulutusohjelmien valintakoepäivät, koska meillä saattoi olla samoja hakijoita.
Jätimme kuitenkin huomioimatta, että valintakoekutsut tulee lähettää kirjallisena postitse ja että hakijoiden tulee saada kutsu riittävän ajoissa. Vuonna 2007 olimme ensimmäistä kertaa mukana yhteisvalinnassa, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoiden hakukelpoisuudet tarkistaa hakutoimisto. Sama toimisto lähettää meille hakijoiden osoitetiedot.
Vuonna 2007 osoitetiedot saatiin kuutta päivää ennen valintakoepäivää, joka oli maanantai. Postin kulkuun piti varata 2 – 3 päivää, sillä helatorstai sattui tuolle viikolle. Kun vielä pyysimme hakijoita varaamaan haastatteluajan puhelimitse, yhtälöstä tuli mahdoton. Piti turvautua sähköpostiin ja kertoa tulossa olevasta kirjeestä ja yhteydenottopyynnöstä. Jotenkin tilanteesta selvittiin, osin ehkä sen vuoksi, että tuona vuonna hakijoita oli varsin vähän.
Koska hakijoiden osoitteet saadaan edelleen melko myöhäisessä vaiheessa ja koska edelleenkin pyydämme hakijoita varaamaan haastatteluajan puhelimitse, on varminta siirtää valintakoepäivä myöhemmäksi. Tänäkin vuonna se on toukokuun viimeisen viikon torstai. Silti en voi olla miettimättä, milloin saamme luvan luopua postin käytöstä ja siirtyä sähköisiin kutsuihin.
Heli Mattila
Kun vuonna 2007 olin ensimmäistä kertaa vastuussa valintakokeesta, en arvannut kuinka tarkoin valintakokeen päivämäärä kannattaa harkita. Saimme melko myöhäisessä vaiheessa tietoomme aikarajat, joiden sisällä valintakoe piti järjestää. Siitä valittiin päivä, joka sopi valintakokeeseen osallistuville opettajille ja antoi pisimmän mahdollisen ajan kirjallisen kokeen arviointiin. Otimme huomioon myös toisten yamk-koulutusohjelmien valintakoepäivät, koska meillä saattoi olla samoja hakijoita.
Jätimme kuitenkin huomioimatta, että valintakoekutsut tulee lähettää kirjallisena postitse ja että hakijoiden tulee saada kutsu riittävän ajoissa. Vuonna 2007 olimme ensimmäistä kertaa mukana yhteisvalinnassa, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoiden hakukelpoisuudet tarkistaa hakutoimisto. Sama toimisto lähettää meille hakijoiden osoitetiedot.
Vuonna 2007 osoitetiedot saatiin kuutta päivää ennen valintakoepäivää, joka oli maanantai. Postin kulkuun piti varata 2 – 3 päivää, sillä helatorstai sattui tuolle viikolle. Kun vielä pyysimme hakijoita varaamaan haastatteluajan puhelimitse, yhtälöstä tuli mahdoton. Piti turvautua sähköpostiin ja kertoa tulossa olevasta kirjeestä ja yhteydenottopyynnöstä. Jotenkin tilanteesta selvittiin, osin ehkä sen vuoksi, että tuona vuonna hakijoita oli varsin vähän.
Koska hakijoiden osoitteet saadaan edelleen melko myöhäisessä vaiheessa ja koska edelleenkin pyydämme hakijoita varaamaan haastatteluajan puhelimitse, on varminta siirtää valintakoepäivä myöhemmäksi. Tänäkin vuonna se on toukokuun viimeisen viikon torstai. Silti en voi olla miettimättä, milloin saamme luvan luopua postin käytöstä ja siirtyä sähköisiin kutsuihin.
Heli Mattila
tiistai 1. joulukuuta 2009
Tekstiä valtakunnalliseen oppaaseen
Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelmaa esitellään muun muassa Opetushallituksen julkaisemassa oppaassa. Tekstin pituudesta annetaan tarkat ohjeet: Teksti ei saa ylittää 600:aa merkkiä.
600 merkkiä on käsittämättömän vähän. Siihen on puristettava todella oleellisin asia koulutusohjelmastamme sillä tavoin, että teksti erottuu myönteisesti 14 muun ammattikorkeakoulun vastaavan koulutusohjelman esittelyn joukosta.
Jo syyskuussa sain viestinnän ja markkinoinnin suunnittelijaltamme Elinalta sähköpostin, jossa kehotettiin tarkistamaan, onko vuoden 2009 oppaan teksti ajan tasalla. Kyllähän siinä oli oleellisia asioita, kuten koulutuksen painopisteet: johtaminen ja liiketoimintaosaaminen. Se millä erotumme noista 14 muusta koulutusohjelmasta on omien johtaja- ja yrittäjäominaisuuksien tunnistaminen ja kehittäminen. Tämäkin löytyi viime vuoden tekstistä. Muut tarvittavat tiedot, joita ei voi jättää pois, olivat koulutuspaikkakunta, koulutuksen kesto ja pohjakoulutusvaatimukset. Lähiopetusjärjestelyistä on edelleen syytä mainita, koska se kiinnostaa suuresti hakijoita.
Katsoin tällä kertaa aiheelliseksi lisätä ensi vuoden koulutusoppaan tietoihin, että meillä opiskellaan pääasiassa ryhmissä. Asiaa korostetaan valintakokeessa, mutta silti se saattaa tulla jollekin yllätyksenä. Joku saattaa kuvitella, että koulutuksemme on yliopistomaista luentojen ja kirjojen tenttimistä sekä mahdollisesti verkkotehtävien tekemistä itsenäisesti ja omassa tahdissa opiskellen. Kun ryhmissä opiskelusta kerrotaan eri yhteyksissä, yllätyksiä ei pääse tulemaan. Sitä paitsi tämä opiskelumuoto on onnistunut erinomaisesti kahden viimeisimmän ryhmän kohdalla, joten se tulee jatkumaan.
Koska jotain lisätään, jotain muuta pitää jättää oppaan tekstistä pois. Luotan siihen, että tässä yhteydessä ei tarvitse mainita tutkinnon rinnastetamisesta ylempään tiedekorkeakoulututkintoon. Näin saan esittelyn mahtumaan taas 600 merkkiin. Valtakunnallisen oppaan teksti lähtee ajoissa (ja käsittämättömän aikaisin) eteenpäin.
Heli Mattila
600 merkkiä on käsittämättömän vähän. Siihen on puristettava todella oleellisin asia koulutusohjelmastamme sillä tavoin, että teksti erottuu myönteisesti 14 muun ammattikorkeakoulun vastaavan koulutusohjelman esittelyn joukosta.
Jo syyskuussa sain viestinnän ja markkinoinnin suunnittelijaltamme Elinalta sähköpostin, jossa kehotettiin tarkistamaan, onko vuoden 2009 oppaan teksti ajan tasalla. Kyllähän siinä oli oleellisia asioita, kuten koulutuksen painopisteet: johtaminen ja liiketoimintaosaaminen. Se millä erotumme noista 14 muusta koulutusohjelmasta on omien johtaja- ja yrittäjäominaisuuksien tunnistaminen ja kehittäminen. Tämäkin löytyi viime vuoden tekstistä. Muut tarvittavat tiedot, joita ei voi jättää pois, olivat koulutuspaikkakunta, koulutuksen kesto ja pohjakoulutusvaatimukset. Lähiopetusjärjestelyistä on edelleen syytä mainita, koska se kiinnostaa suuresti hakijoita.
Katsoin tällä kertaa aiheelliseksi lisätä ensi vuoden koulutusoppaan tietoihin, että meillä opiskellaan pääasiassa ryhmissä. Asiaa korostetaan valintakokeessa, mutta silti se saattaa tulla jollekin yllätyksenä. Joku saattaa kuvitella, että koulutuksemme on yliopistomaista luentojen ja kirjojen tenttimistä sekä mahdollisesti verkkotehtävien tekemistä itsenäisesti ja omassa tahdissa opiskellen. Kun ryhmissä opiskelusta kerrotaan eri yhteyksissä, yllätyksiä ei pääse tulemaan. Sitä paitsi tämä opiskelumuoto on onnistunut erinomaisesti kahden viimeisimmän ryhmän kohdalla, joten se tulee jatkumaan.
Koska jotain lisätään, jotain muuta pitää jättää oppaan tekstistä pois. Luotan siihen, että tässä yhteydessä ei tarvitse mainita tutkinnon rinnastetamisesta ylempään tiedekorkeakoulututkintoon. Näin saan esittelyn mahtumaan taas 600 merkkiin. Valtakunnallisen oppaan teksti lähtee ajoissa (ja käsittämättömän aikaisin) eteenpäin.
Heli Mattila
lauantai 21. marraskuuta 2009
Neljäkymmentä aloituspaikkaa
Ammattikorkeakoulun opiskelijavalinta on tätä nykyä varsin pitkä prosessi. SAMKissa se alkaa niihin aikoihin, kun keväällä valitut vahvistavat ottavansa opiskelupaikan vastaan.
Ylemmät amk-tutkinnot kuuluvat aikuiskoulutuspaikkojen kiintiöön, josta SAMKin johtoryhmä määrittelee vuosittain kunkin koulutusohjelman aloituspaikat. Kesällä 2009Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen aloituspaikkamääräksi vuonna 2010 alkavaan koulutukseen päätettiin esittää neljäkymmentä.
Neljäkymmentä aloituspaikkaa on kaksi kertaa enemmän kuin parina edellisvuotena ja enemmän kuin koskaan koulutusohjelmamme historiassa. Se tarkoittaa koulutusohjelman vahvistumista: Emme ole enää pieni koulutusohjelma, vaan ainakin SAMKin ylempien amk-tutkintojen joukossa iso. Aloituspaikkamäärän kaksinkertaistumisella on kuitenkin monia vaikutuksia koulutuksen käytännön toteutukseen
Ensimmäisenä tulee eteen opetustarjonnan suunnittelu ja lukujärjestyksen laadinta. Joudumme pohtimaan, mitä opintojaksoja voidaan opettaa koko joukolle ja missä tarvitaan jako kahteen opiskeluryhmään. Ehkäpä yhtenä kriteerinä voisi olla ryhmätöiden osuus opintojakson opetuksesta. Avoimet tehtävänpalautukset tai ryhmien tuotosten esittely lähipäivässä ovat erinomainen oppimisen paikka etenkin silloin, jos tehtävä on ollut kaikille sama. Opettajanakin ihmettelen aina uudelleen, miten erilaisia ratkaisuja sama tehtävä tuottaa. Miten ryhmien tuotokset saisi tarkoituksenmukaisesti esille ja miten opiskelijat saadaan niihin tutustumaan, jos ryhmän koko on 40 – siinäpä pedagogista ongelmaa kerrakseen!
Luultavasti yhteisöllisyys, joka on ollut koulutusohjelmamme vahvuus, vähenee. Lähipäivien opetuskeskustelut, joihin olemme saaneet mukaan käytännön esimerkkejä opiskelijoiden omista kokemuksista työelämässä, ovat erilaisia isossa ryhmässä. Pienryhmissä opiskelu on keskeistä koulutuksessamme ja kun ryhmiä on viime vuosina ollut neljä, niidenkin määrä kaksinkertaistuu. Tuleeko vuosikurssista sirpaleinen pienryhmien joukko vai syntyykö koko vuosikurssin kesken yhteishenkeä, se jää arvailujen varaan.
Oppimisympäristön suunnittelu 40 opiskelijalle on myös oma haasteensa. Pienryhmien työskentelyn näkyvyys pitää harkita tarkkaan ja verkkokeskustelut pitää rajata sopivan kokoisille ryhmille. Verkkotutoroinnin määrä tuplaantuu, sillä ketään ei saa jättää yksin suoriutumaan virtuaalisessa oppimisympäristössä.
Haasteita riittää, mutta koulutusorganisaation tulee tarjota koulutusta sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää paikallisesti sekä valtakunnallisesti. Mielenkiintoista nähdä, mikä tulee olemaan lopullinen koulutusohjelmamme aloituspaikkaluku.
Heli Mattila
Ylemmät amk-tutkinnot kuuluvat aikuiskoulutuspaikkojen kiintiöön, josta SAMKin johtoryhmä määrittelee vuosittain kunkin koulutusohjelman aloituspaikat. Kesällä 2009Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen aloituspaikkamääräksi vuonna 2010 alkavaan koulutukseen päätettiin esittää neljäkymmentä.
Neljäkymmentä aloituspaikkaa on kaksi kertaa enemmän kuin parina edellisvuotena ja enemmän kuin koskaan koulutusohjelmamme historiassa. Se tarkoittaa koulutusohjelman vahvistumista: Emme ole enää pieni koulutusohjelma, vaan ainakin SAMKin ylempien amk-tutkintojen joukossa iso. Aloituspaikkamäärän kaksinkertaistumisella on kuitenkin monia vaikutuksia koulutuksen käytännön toteutukseen
Ensimmäisenä tulee eteen opetustarjonnan suunnittelu ja lukujärjestyksen laadinta. Joudumme pohtimaan, mitä opintojaksoja voidaan opettaa koko joukolle ja missä tarvitaan jako kahteen opiskeluryhmään. Ehkäpä yhtenä kriteerinä voisi olla ryhmätöiden osuus opintojakson opetuksesta. Avoimet tehtävänpalautukset tai ryhmien tuotosten esittely lähipäivässä ovat erinomainen oppimisen paikka etenkin silloin, jos tehtävä on ollut kaikille sama. Opettajanakin ihmettelen aina uudelleen, miten erilaisia ratkaisuja sama tehtävä tuottaa. Miten ryhmien tuotokset saisi tarkoituksenmukaisesti esille ja miten opiskelijat saadaan niihin tutustumaan, jos ryhmän koko on 40 – siinäpä pedagogista ongelmaa kerrakseen!
Luultavasti yhteisöllisyys, joka on ollut koulutusohjelmamme vahvuus, vähenee. Lähipäivien opetuskeskustelut, joihin olemme saaneet mukaan käytännön esimerkkejä opiskelijoiden omista kokemuksista työelämässä, ovat erilaisia isossa ryhmässä. Pienryhmissä opiskelu on keskeistä koulutuksessamme ja kun ryhmiä on viime vuosina ollut neljä, niidenkin määrä kaksinkertaistuu. Tuleeko vuosikurssista sirpaleinen pienryhmien joukko vai syntyykö koko vuosikurssin kesken yhteishenkeä, se jää arvailujen varaan.
Oppimisympäristön suunnittelu 40 opiskelijalle on myös oma haasteensa. Pienryhmien työskentelyn näkyvyys pitää harkita tarkkaan ja verkkokeskustelut pitää rajata sopivan kokoisille ryhmille. Verkkotutoroinnin määrä tuplaantuu, sillä ketään ei saa jättää yksin suoriutumaan virtuaalisessa oppimisympäristössä.
Haasteita riittää, mutta koulutusorganisaation tulee tarjota koulutusta sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää paikallisesti sekä valtakunnallisesti. Mielenkiintoista nähdä, mikä tulee olemaan lopullinen koulutusohjelmamme aloituspaikkaluku.
Heli Mattila
lauantai 14. marraskuuta 2009
Verkko-opetus ja tekijänoikeudet
Opetusministeriö ehdottaa tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista verkko-opettajia kouraisevalla tavalla. Ehdotuksessa työnantajalla olisi käyttöoikeus mm. opettajien verkko-opetusmateriaaleihin vapaasti ja korvauksetta myös työsuhteen päättymisen jälkeen. Akava vaatii ehdotuksen hylkäämistä paitsi sisällön myös sen takia, että ehdotus on valmisteltu ilman opettajaosapuolen edustusta.
Riviopettajasta ehdotus tuntuu käytännössä mahdottomalta toteuttaa. Verkko-oppimateriaalini ovat pääasiassa PowerPoint-esityksiä, joissa on niukasti tekstiä ja jotka vaativat ehdottomasti rinnalleen selostuksen joko aineistoon liitettynä ääninauhoitteena tai kasvokkain pidettävällä luennolla. Aineistojen laadintaan saan kyllä kulumaan aikaa varsinkin siinä vaiheessa, kun suunnittelen opetusta uudesta aiheesta. Verkkotehtävät taas ovat usein lyhyitä word-dokumentteja, joihin sisältyy linkkejä ja joiden laadinnassa on lähdetty pedagogisista tavoitteista. Ne ovat muodoltaan vaatimattomia, mutta luovaa ajattelua vaativia sovelluksia opiskeltavasta aiheesta
Väitän, että verkko-oppimateriaaleja on ilman käyttöohjetta hyvin vaikea hyödyntää sellaisen, joka ei ole niitä itse laatinut. Niiden ideana on, että opettajalla on oma ohjaajan roolinsa verkko-oppimisessa aineistojen ja tehtävien laatimisen lisäksi. Aineistoja minulle taas on kertynyt kahdeksan verkko-opetusvuoden aikana niin runsaasti, että itsellänikin on vaikeuksia arkistoida niitä. Sitä paitsi aineistot tarvitsevat päivitystä ja ajoittain osa aineistoista jää kokonaan käytöstä pois.
Mikä instanssi esim. SAMKissa siis arkistoisi ja ylläpitäisi jokaisen verkko-opettajamme aineistoja, joiden määrä on niin suuri, että se tuntuu vaikealta kuvitella? Vai rajattaisiinko työnantajan käyttöönsä ottamat aineistot sellaisiin, joihin on sovellettu animaatioita, ääntä ja kuvaa, joiden käyttö ylittää riviopettajan tietotekniikan osaamistason? Kuka tekee tämän myös sisällön asiantuntijuutta vaativan työn – valitsee jyvät akanoista?
Jos lakiehdotus hyväksytään, siihen pitää saada opettajien kädenjälki. Itselleni sopii, että aineistojani hyödynnetään, mutta haluan selkeät säännöt siitä, että verkko-opetusaineistojen laadintaan käyttämäni aika todella on työaikaa. Tämänhetkinen virkaehtosopimus, joka perustuu luokkaopetukseen, ei kerta kaikkiaan toimi. Jos halutaan laadukkaita ja pedagogisesti toimivia aineistoja, aineistojen suunnittelulle ja toteutukselle tarvitaan oma resurssinsa.
Jos verkkoaineistojen tuottamiseen määritellään tietty - riittävän suuri – aikaresurssi, ollaan ennen pitkää tilanteessa, jossa osa opettajista toimittaa verkko-oppimateriaaleja ja osa toteuttaa opetusta niiden pohjalta. Syntyy vaikutelma opetuksesta tiukasti säänneltynä tuotantoprosessina. Kuitenkaan opetuksessa ei ole kyse koneista eikä koneiden käyttäjistä, vaan ajattelevista ja tuntevista, joskus arvaamattomista ihmisistä sekä heidän oppimisestaan. Ei unohdeta tätä tosiasiaa, joka on parasta opettajuudessa!
Heli Mattila
Riviopettajasta ehdotus tuntuu käytännössä mahdottomalta toteuttaa. Verkko-oppimateriaalini ovat pääasiassa PowerPoint-esityksiä, joissa on niukasti tekstiä ja jotka vaativat ehdottomasti rinnalleen selostuksen joko aineistoon liitettynä ääninauhoitteena tai kasvokkain pidettävällä luennolla. Aineistojen laadintaan saan kyllä kulumaan aikaa varsinkin siinä vaiheessa, kun suunnittelen opetusta uudesta aiheesta. Verkkotehtävät taas ovat usein lyhyitä word-dokumentteja, joihin sisältyy linkkejä ja joiden laadinnassa on lähdetty pedagogisista tavoitteista. Ne ovat muodoltaan vaatimattomia, mutta luovaa ajattelua vaativia sovelluksia opiskeltavasta aiheesta
Väitän, että verkko-oppimateriaaleja on ilman käyttöohjetta hyvin vaikea hyödyntää sellaisen, joka ei ole niitä itse laatinut. Niiden ideana on, että opettajalla on oma ohjaajan roolinsa verkko-oppimisessa aineistojen ja tehtävien laatimisen lisäksi. Aineistoja minulle taas on kertynyt kahdeksan verkko-opetusvuoden aikana niin runsaasti, että itsellänikin on vaikeuksia arkistoida niitä. Sitä paitsi aineistot tarvitsevat päivitystä ja ajoittain osa aineistoista jää kokonaan käytöstä pois.
Mikä instanssi esim. SAMKissa siis arkistoisi ja ylläpitäisi jokaisen verkko-opettajamme aineistoja, joiden määrä on niin suuri, että se tuntuu vaikealta kuvitella? Vai rajattaisiinko työnantajan käyttöönsä ottamat aineistot sellaisiin, joihin on sovellettu animaatioita, ääntä ja kuvaa, joiden käyttö ylittää riviopettajan tietotekniikan osaamistason? Kuka tekee tämän myös sisällön asiantuntijuutta vaativan työn – valitsee jyvät akanoista?
Jos lakiehdotus hyväksytään, siihen pitää saada opettajien kädenjälki. Itselleni sopii, että aineistojani hyödynnetään, mutta haluan selkeät säännöt siitä, että verkko-opetusaineistojen laadintaan käyttämäni aika todella on työaikaa. Tämänhetkinen virkaehtosopimus, joka perustuu luokkaopetukseen, ei kerta kaikkiaan toimi. Jos halutaan laadukkaita ja pedagogisesti toimivia aineistoja, aineistojen suunnittelulle ja toteutukselle tarvitaan oma resurssinsa.
Jos verkkoaineistojen tuottamiseen määritellään tietty - riittävän suuri – aikaresurssi, ollaan ennen pitkää tilanteessa, jossa osa opettajista toimittaa verkko-oppimateriaaleja ja osa toteuttaa opetusta niiden pohjalta. Syntyy vaikutelma opetuksesta tiukasti säänneltynä tuotantoprosessina. Kuitenkaan opetuksessa ei ole kyse koneista eikä koneiden käyttäjistä, vaan ajattelevista ja tuntevista, joskus arvaamattomista ihmisistä sekä heidän oppimisestaan. Ei unohdeta tätä tosiasiaa, joka on parasta opettajuudessa!
Heli Mattila
perjantai 6. marraskuuta 2009
Meitä manipuloidaan!
Olipa uutisviikko verkkolehdissä! Maanantain ykkösuutinen oli se tieto, että kansalaisten verotulot julkistetaan samana päivänä. Iltapäiväksi oli jo ehditty kaivaa esiin suurituloisimmat valtakunnallisesti ja illalla jo maakunnallisestikin. Tiistaina jatketaan etsimällä uusia mielenkiintoisia verotietoja ja totta kai urheilu-, kulttuuri- ja viihdeosastot levittävät urheilijoiden, kulttuuri-ihmisten ja viihdetaiteilijoiden verotiedot omille osastoilleen.
Keskiviikkona iltapäivällä leviää tieto 8-vuotiaasta torniolaistytöstä, joka on menehtynyt sikainfluenssaan. Torstain verkkolehdet ovat täynnä tätä uutista, joka täyttää varmaan kaikkien verkkolehtien toiveet: Ihmiset innostuvat keskustelemaan, kauhistelemaan ja päivittelemään uutista. Yhteisöllisyyttäkö?
Kaikki seuraamani verkkolehdet ovat olleet pullollaan näitä kahta aihetta koko viikon. On aivan sama, lukeeko esim. HS:n, Iltalehden, Uudensuomen vai Kalevan verkkosivuja - samat asiat räväkästi otsikoituina ja samat mielipiteet keskusteluissa. Missä on verkkolehtien profiloituminen?
Tähän on siis tultu: Ihmisten kurkistelunhalua ruokitaan äärimmilleen. Uskallan epäillä, että verkkolehtien perimmäisenä tarkoituksena on juuri tämä. Mitä ihmettä teen sillä tiedolla, kuinka paljon Jorma Ollila on ansainnut vuonna 2008? Tai kuinka monta sataa tuhatta Lauri Tähkä kääri keikkailullaan ja levytuloillaan vuonna 2008? Tai sillä yllätyksellä, että Tommi Tabermannin - vai kenen se nyt olikaan - tulot ja varallisuus olivatkin vuonna 2008 varsin pienet.
Kaikki edellä mainitut ovat toki julkisuuden henkilöitä, jotka voivat odottaakin, että heistä kirjoitellaan. Mutta kuka haluaisi olla 8-vuotiaan pikkutytön vanhempien, isovanhempien tai muiden lähisukulaisten asemassa, kun tietoja levitellään ja asiasta keskustellaan ikään kuin siitä tiedettäisiin kaikki taustat. Mikä lehti pääsee ensimmäisenä haastattelemaan omaisia - painostus on varmaan melkoinen?
Meitä manipuloidaan, uskokaa tai älkää! Pikkutytön kuolemasta tehdään tapaus, joka herättää ihmisten mielenkiinnon, empatian ja kritiikin päätöksentekijöitä ja lääkäreitä kohtaan. En halua lainkaan väheksyä tapausta - päinvastoin - kun sanon, että vastaavia tapauksia löytyisi lukemattomia. Tämä vain sattui oikeaan aikaan joukkoviestimille, jotka ovat rauhassa saaneet valmistautua uutisoimaan sikainfluenssasta, jonka leviämistä saatiinkin odotella varsin pitkään.
Ehdotus medialle, joka miettii, missä vaiheessa alkaa rahastaa verkkolehdillään: Tehkää verkkolehdistänne pelkkiä keskustelupalstoja, joissa on alustuksena todella miniuutinen ja kehotus osallistua keskusteluun asiasta verkossa. Valitkaa printtilehteen omat uutisensa, jotka taustoitatte huolellisesti ja joiden tiedot tarkistatte samaan tapaan kuin esim. torstain printtilehti Satakunnan Kansa, jossa oli yhteistyössä terveysviranomaisten kanssa laadittu erinomainen, asiapitoinen ja kattava juttukokonaisuus sikainfluenssasta. Palatkaa juurillenne ja tehkää loppu printtijournalismin viihteellistymisestä!
Heli Mattila
Keskiviikkona iltapäivällä leviää tieto 8-vuotiaasta torniolaistytöstä, joka on menehtynyt sikainfluenssaan. Torstain verkkolehdet ovat täynnä tätä uutista, joka täyttää varmaan kaikkien verkkolehtien toiveet: Ihmiset innostuvat keskustelemaan, kauhistelemaan ja päivittelemään uutista. Yhteisöllisyyttäkö?
Kaikki seuraamani verkkolehdet ovat olleet pullollaan näitä kahta aihetta koko viikon. On aivan sama, lukeeko esim. HS:n, Iltalehden, Uudensuomen vai Kalevan verkkosivuja - samat asiat räväkästi otsikoituina ja samat mielipiteet keskusteluissa. Missä on verkkolehtien profiloituminen?
Tähän on siis tultu: Ihmisten kurkistelunhalua ruokitaan äärimmilleen. Uskallan epäillä, että verkkolehtien perimmäisenä tarkoituksena on juuri tämä. Mitä ihmettä teen sillä tiedolla, kuinka paljon Jorma Ollila on ansainnut vuonna 2008? Tai kuinka monta sataa tuhatta Lauri Tähkä kääri keikkailullaan ja levytuloillaan vuonna 2008? Tai sillä yllätyksellä, että Tommi Tabermannin - vai kenen se nyt olikaan - tulot ja varallisuus olivatkin vuonna 2008 varsin pienet.
Kaikki edellä mainitut ovat toki julkisuuden henkilöitä, jotka voivat odottaakin, että heistä kirjoitellaan. Mutta kuka haluaisi olla 8-vuotiaan pikkutytön vanhempien, isovanhempien tai muiden lähisukulaisten asemassa, kun tietoja levitellään ja asiasta keskustellaan ikään kuin siitä tiedettäisiin kaikki taustat. Mikä lehti pääsee ensimmäisenä haastattelemaan omaisia - painostus on varmaan melkoinen?
Meitä manipuloidaan, uskokaa tai älkää! Pikkutytön kuolemasta tehdään tapaus, joka herättää ihmisten mielenkiinnon, empatian ja kritiikin päätöksentekijöitä ja lääkäreitä kohtaan. En halua lainkaan väheksyä tapausta - päinvastoin - kun sanon, että vastaavia tapauksia löytyisi lukemattomia. Tämä vain sattui oikeaan aikaan joukkoviestimille, jotka ovat rauhassa saaneet valmistautua uutisoimaan sikainfluenssasta, jonka leviämistä saatiinkin odotella varsin pitkään.
Ehdotus medialle, joka miettii, missä vaiheessa alkaa rahastaa verkkolehdillään: Tehkää verkkolehdistänne pelkkiä keskustelupalstoja, joissa on alustuksena todella miniuutinen ja kehotus osallistua keskusteluun asiasta verkossa. Valitkaa printtilehteen omat uutisensa, jotka taustoitatte huolellisesti ja joiden tiedot tarkistatte samaan tapaan kuin esim. torstain printtilehti Satakunnan Kansa, jossa oli yhteistyössä terveysviranomaisten kanssa laadittu erinomainen, asiapitoinen ja kattava juttukokonaisuus sikainfluenssasta. Palatkaa juurillenne ja tehkää loppu printtijournalismin viihteellistymisestä!
Heli Mattila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)