Ammattikorkeakoulun opiskelijavalinta on tätä nykyä varsin pitkä prosessi. SAMKissa se alkaa niihin aikoihin, kun keväällä valitut vahvistavat ottavansa opiskelupaikan vastaan.
Ylemmät amk-tutkinnot kuuluvat aikuiskoulutuspaikkojen kiintiöön, josta SAMKin johtoryhmä määrittelee vuosittain kunkin koulutusohjelman aloituspaikat. Kesällä 2009Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen aloituspaikkamääräksi vuonna 2010 alkavaan koulutukseen päätettiin esittää neljäkymmentä.
Neljäkymmentä aloituspaikkaa on kaksi kertaa enemmän kuin parina edellisvuotena ja enemmän kuin koskaan koulutusohjelmamme historiassa. Se tarkoittaa koulutusohjelman vahvistumista: Emme ole enää pieni koulutusohjelma, vaan ainakin SAMKin ylempien amk-tutkintojen joukossa iso. Aloituspaikkamäärän kaksinkertaistumisella on kuitenkin monia vaikutuksia koulutuksen käytännön toteutukseen
Ensimmäisenä tulee eteen opetustarjonnan suunnittelu ja lukujärjestyksen laadinta. Joudumme pohtimaan, mitä opintojaksoja voidaan opettaa koko joukolle ja missä tarvitaan jako kahteen opiskeluryhmään. Ehkäpä yhtenä kriteerinä voisi olla ryhmätöiden osuus opintojakson opetuksesta. Avoimet tehtävänpalautukset tai ryhmien tuotosten esittely lähipäivässä ovat erinomainen oppimisen paikka etenkin silloin, jos tehtävä on ollut kaikille sama. Opettajanakin ihmettelen aina uudelleen, miten erilaisia ratkaisuja sama tehtävä tuottaa. Miten ryhmien tuotokset saisi tarkoituksenmukaisesti esille ja miten opiskelijat saadaan niihin tutustumaan, jos ryhmän koko on 40 – siinäpä pedagogista ongelmaa kerrakseen!
Luultavasti yhteisöllisyys, joka on ollut koulutusohjelmamme vahvuus, vähenee. Lähipäivien opetuskeskustelut, joihin olemme saaneet mukaan käytännön esimerkkejä opiskelijoiden omista kokemuksista työelämässä, ovat erilaisia isossa ryhmässä. Pienryhmissä opiskelu on keskeistä koulutuksessamme ja kun ryhmiä on viime vuosina ollut neljä, niidenkin määrä kaksinkertaistuu. Tuleeko vuosikurssista sirpaleinen pienryhmien joukko vai syntyykö koko vuosikurssin kesken yhteishenkeä, se jää arvailujen varaan.
Oppimisympäristön suunnittelu 40 opiskelijalle on myös oma haasteensa. Pienryhmien työskentelyn näkyvyys pitää harkita tarkkaan ja verkkokeskustelut pitää rajata sopivan kokoisille ryhmille. Verkkotutoroinnin määrä tuplaantuu, sillä ketään ei saa jättää yksin suoriutumaan virtuaalisessa oppimisympäristössä.
Haasteita riittää, mutta koulutusorganisaation tulee tarjota koulutusta sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää paikallisesti sekä valtakunnallisesti. Mielenkiintoista nähdä, mikä tulee olemaan lopullinen koulutusohjelmamme aloituspaikkaluku.
Heli Mattila
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti