SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on viime kuukausien aikana kommentoinut ahkerasti hallituksen toimenpiteitä talouskriisin lievittämiseksi. Hän on pitänyt hallituksen elvytystoimenpiteitä oikeansuuntaisina, ja peräänkuuluttanut globaalejakin ratkaisuja kireän taloustilanteen helpottamiseksi.
Toistaiseksi Urpilainen on kuitenkin saanut eniten julkisuutta esiinnyttyään Iltalehden uudenvuoden numerossa menevässä ilta-asussa. Seuraavien viikkojen aikana alkoi julkinen paheksunta. Onko työväenpuolueen johtajan sopivaa esiintyä taloudellisesti vaikeina aikoina keveissä juhlatunnelmissa? SDP:n kansanedustaja Liisa Jaakonsaari tuki puoluetoveriaan, ja totesi Urpilaisen joutuneen kohtuuttoman kritiikin kohteeksi koska hän on nuori nainen. Arja Alho puolestaan tuomitsi Urpilaisen käytöksen täysin työväenpuolueelle kuulumattomana. Kieltämättä tulee mieleen, olisiko esimerkiksi Jyrki Katainen joutunut vastaavan kritiikin kohteeksi, jos hän olisi vuoden vaihteen kunniaksi vaihtanut perinteisen tumman puvun hieman värikkäämpään asuun?
Kampanja-lehden huonoin imago-kyselyssä Urpilainen pääsi kärkisijalle. Häneen yhdistetyt ominaisuudet olivat vähemmän imartelevia. SDP:tä tuntuu yleisestikin vaivaavan uskottavuusongelma, eikä puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja ole onnistunut nostamaan perinteisesti miehisen työväenpuolueen suosiota toivotulla tavalla.
Eläkekiistassa glamourkissa pääsi viimein näyttämään kyntensä, ja oppositiopuolueella oli pitkästä aikaa tilaisuus ryöpyttää kunnolla hallitusta. SDP lähti puheenjohtajansa johdolla jopa nostattamaan kansanliikettä hallituksen eläkelinjaa vastaan. Urpilaiselle tarjoutui viimeinkin tilaisuus nostaa profiiliaan puolueen keulakuvana. Lopputulos jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Lisäksi Urpilaisen tunteisiin vetoavaa retoriikkaa eläkekiistan yhteydessä on arvoteltu yliampuvaksi. Vaikka SDP:llä olisi kärkevän oppositiopolitiikan avulla loistava tilaisuus siivittää kannatustaan, työväenpuolueen kannatusluvut pysyvät alhaalla. Toimelias nuori nainen ei kovasta yrityksestä huolimatta herätä luottamusta. Vaikeina aikoina Suomen kansa tuntuu luottavan vakaisiin ja turvallisiin miespoliitikkoihin. Haikailevatko SDP:n kannattajat entisen puheenjohtaja Eero Heinäluoman perään, vai joutuuko Urpilainen painimaan liian raskaassa sarjassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Politiikkaa ovat antiikin Kreikan ajoista yksinoikeudella pyörittäneet miehet. Naisten tie huippupaikoille on kivinen ja pitkä. Naisten on todella vaikea saavuttaa "Vanhemman Valtiohenkilön" vakanssia, jossa mielipiteet huomioidaan ilman ylimääräisiä temppuja.
Naisten ollessa kyseessä media on paljon hyökkäävämpi kuin miehiä kohtaan. Esimerkkinä esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen Irak-gate. Samoin voidaan vain miettiä, mitä lehdestä olisi luettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, jos Ilkka Kanerva olisikin Iiris.
Ei ole helppoa saada tasa-arvoista asemaa politiikan (median)taistelukentillä, jossa miehillä on edelleen valta tukevasti käsissä. Valtaa taidetaan olla valmiita myös puolustamaan. Joskus myös tuntuu, että naisten on vaikeampi hyväksyä menestyneitä naisia. Usein naiset hyväksyvät mieluummin miehen korkeassa asemassa. Jotenkin tuntuu, että se ei ole itseltä pois.
Politiikkakin tullee tasa-arvoistumaan, mutta aikaa siihen menee. Viimeiseksi linnakkeeksi jäänee Eduskunnan Saunaseura, jossa loppujen lopuksi PÄÄTÖKSET tehdään.
Kokoomus onnistui säilyttämään, ja jopa nostamaan kannatustaan vaihdettuaan puheenjohtajansa nuorempaan. SDP:n vastaava yritys nuorentaa ja raikastaa puolueen johtoa ei ollut yhtä menestyksekäs. Ehkä ratkaisun ajoitus ei ollut oikea. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa nuoren poliitikon, ja erityisesti naisen, ei ole helppoa vakuuttaa muita poliitikkoja ja äänestäjiä omalla osaamisella ja kokemuksella.
Vaikka politiikassa kyse on aatteesta ja yhteisten asioiden hoitamisesta, liikkeen edustajan ulkoinen olemus ja tapa viestiä vaikuttavat huomattavasti kansansuosioon. Ja politiikassa juuri menestys on tie valtaan. Vaikka poliitikko puhuisi täyttä asiaa, ärsyttävä puhetyyli ja henkilökohtaiset maneerit voivat olla suosion esteenä.
Toisaalta businessmaailmassa toiminnan lähtökohta on rahan ansaitseminen, ja yritysjohtajan teot ratkaisevat yrityksen menestyksen. Voidaanko pätevä toimitusjohtaja syrjäyttää, jos hänen puhetavastaan ei pidetä?
Uusimman gallupin mukaan SDP on hienoisesti nostanut kannatustaan. Tämä taas voi johtua Matti Vanhasen viimeaikaisista puheista julkisuudessa. Politiikassa peli on todella raakaa, ja yhden henkilön kansansuosio voi vaikuttaa ratkaisevasti koko liikkeen kannatukseen. Tai vaihtoehtoisesti Jutta on sinnikkyydellään onnistunut saavuttamaan pienen työvoiton.
Urpilaisessa on yritystä, mutta yritykseksi se lähinnä tuntuu jäävän..Tosin jos SDP:n suosion kasvua mitataan Vanhasen kommenteilla, niin nyt pitäisi punaruusujen olla vähintään TOP n:o 1! Siihen tahtiin on Vanhanen pistänyt meilejä menemään.
On totta, että poliitikkojen persoona ja esim. puhetyyli voivat ärsyttää.Tällöin ei vakuuttavampikaan poliitikko pärjää julkisuuden pyörteissä.
Jutta on tosiaan saanut medialta siipeensä ja en usko, että asiaan on lähiaikoina tulossa mitään muutosta. Viittaan vielä Kanervan Iiris-Tukiainen-mikä lie-showhon;
kohun ollessa kiivaimmillaan saimme naisporukassa monet hyvät naurut Iken kustannuksella. Kun kännykkä piippasi, piti heti huudahtaa:"Hei, mun täytyy nyt vastata, Ike tekstaa taas!"
-Johanna
Mennessä on niin helppo haihatella, ja samalla pelätä kaikkea uutta ja uudistusta, tuoreita ajatuksia.
SDP:n tilanne on haastava. Urpilainen ei ole syypää puolueen alamäkeen, mutta ei myöskään ole saanut SDP:tä sellaiseen nousuun jota olisi kaivattu. Toki, kuten aiemminkin mainittiin, on eläkekiista vähän saanut kannatuslukuja muuttumaan, mutta ehkä se menee aina niin, että oppositiopuolueen toimilla ei niinkään ole merkitystä, vaan sillä että hallituspuolueet mokailevat?
Puolivälissä maaliskuuta HS.fi kertoi seuraavaa: "Ennen eläkepäätöstä kokoomuksen kannatus oli 24,9 ja eläkekeskustelun jälkeen 22,6 prosenttia. Keskustan kannatus putosi samaan aikaan 20,2:sta 18,8 prosenttiin. Vihreiden kannatus nousi 9,7:stä 10,3 prosenttiin ja rkp:n pysyi lähes ennallaan (nousi 3,9:stä 4 prosenttiin). Oppositiopuolueista Sdp:n suosio nousi eläkekeskustelun aikana 20,4:stä 21,1:een, perussuomalaisten 8,2:sta 9,2:een, vasemmistoliiton 7,8:sta 8,2:een ja kristillisdemokraattien 3,5:stä 4,1 prosenttiin, kertoo Yle uutiset."
Katsokaapas tätä:
http://www.joukoskinnari.com/index.php?option=com_content&task=view&id=135&Itemid=40
Voi hyvät hyssykät...
Jutan kohdalla "ongelmana" tuskin on naisen ikä. Enemmänkin kyse taitaa olla siitä, että hän nousi puolueen johtoon tuntemattomuudesta. Itse en muista Urpilaisesta kuullenikaan sitä ennen - tosin politiikkaa en todellakaan aktiivisesti seuraa. Hän astui julkisuuden kannalta siis liian suuriin saappaisiin - Lipposen kengät kun ovat todella suuret täytettäväksi.
Ehkä Skinnarin olisi pitänyt itse pyrkiä puheenjohtajaksi, kun kannatustakin kerran oli toisille jaettavaksi. Urpilainen olisi voinut olla vaikkapa varapuheenjohtaja. Poliittinen uskottavuus olisi seuraavalla kaudella riittää jo jopa puheenjohtajuuteen.
Itseäni ärsyttää Urpilaisen paatoksellinen puhetyyli. Siinä on kansakoulun opettajaa, mutta selvästi hän mukailee sosiaalidemokraattien poliittista jargonia. Nuori nainen voisi luottaa itseensä ja luoda oman viestintätyylinsä esim. samaan tapaan kuin Aleksander Stubb on tehnyt. Iso osa Stubbin suosiota johtunee siitä, että hän puhuu selkokielellä.
Lähetä kommentti