Jokin aika sitten saimme lukea lehdistä ja kuulla tv-uutisista, että Alexander Stubb on kolmantena presidenttigallupissa heti Matti Vanhasen jälkeen.
Tätä media tekee. Se hakee mahdollisia presidenttiehdokkaita ja järjestää kyselyjä, vaikka presidentinvaaleihin on aikaa melkein neljä vuotta. Kuinkahan monta uutta nimeä ehditään vielä löytää ennen vuotta 2012!
Tällä kertaa Yle voi ylpeillä sillä, että se osasi kyselyä suunnitellessaan ennustaa Alexander Stubbin nousun otsikoihin jo paria viikkoa ennen Georgian kriisiä. Ylellä oli valppaat toimittajat, jotka osasivat ennakoida, että Venäjän ja Georgian välit kiristyvät vielä kesän aikana, mikä taas tietäisi Etyjin puheenjohtajamaan edustajan joutumista valokeilaan.
Yksi median tehtävistä on toimia vallankäyttäjien toiminnan seuraajana ja arvioijana. Tämän tehtävän se mieltää melko eri tavoin kuin esimerkiksi vielä 10 vuotta sitten. Vallan vahtikoira räksyttää, ärsyttää, suurentelee, tekee kärpäsestä härkäsen.
Toistuvat mielipidekyselyt ovat yksi ilmiö, jota ei vielä viime vuosituhannella tunnettu. Tavallisesta kansalaisesta ne alkavat olla yhtä turhauttavia kuin Susanna Sievisen rakkauselämän esittely. Samasta asiasta on kyse niin presidenttigallupien julkistamisessa kuin Sievisten avioliiton vaiheiden uutisoinnissa: bisneksestä, siitä mikä asia milloinkin nostetaan lööppeihin tai nettilehden otsikoihin. Siitä, mikä MYY.
Mitä miettii toimittaja, joka on lukenut Hemanuksensa ja Journalistin ohjeensa. Mitenkäs se menikään: Totuudenmukaisuus, tietojen tarkistaminen, kriittinen suhtautuminen tietolähteeseen, tosiasioiden erottaminen mielipiteistä ... Mitä miettii toimittaja, kun työnantaja tai omistaja edellyttää jotain, minkä voi juuri ja juuri yhdistää vallanpitäjien vahtikoirana toimimiseen, mutta mitä jo rivisuomalainenkin vieroksuu.
Gallupien tilaajamediat, pyydän: Jättäkää Alexander Stubb vielä hetkeksi rauhaan! Ei kuluteta miestä loppuun gallupeissa ennen aikojaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Juttelin ite joskus jonkun journalistiopiskelijakaverini kanssa (huomaa tarkka lähdeviite...), että oikeassa työssä toimittajat eivät kuulemma välitä pätkääkään journalistin ohjeista. Ja että journalistiopiskelijoista taas itsesääntelyä ja etiikkaa koskeva kurssi on yks mielenkiintosimmista. Missähän vaiheessa kyynisyys sitten oikein iskee?
Ja vaikka oon samaa mieltä siitä, että suuri osa lööpeistä on silkkaa sheebaa, tekisin kuitenki vielä eron iltapäivälehtien ja sanomalehtien välille. Jälkimmäisessä mediassa on sentään vielä jotain yritystä.
Ja vielä yksi pointti: media tosiaan tuo esille sitä, mikä myy. On melko surullista, että sen on myytävä Big Brotheria, julkkisten osuutta kunnallisvaaleissa ja yksittäisten ihmisten katoamistapauksia - koska nämä ovat sitä, mikä ihmisiä nykyään kiinnostaa. (vai kiinnostaako? ei pidä tätäkään jättää kyseenalaistamatta)
Tähän kirjoitukseen pitikin tehdä jälkikirjoitus toimittajien työtyytyväisyystutkimuksesta, joka osoitti, että 80 % toimittajista on tyytyväisiä työhönsä. (Kyseessä oli Journalistiliiton ja Tampereen yliopiston tekemä tutkimus, johon vastasi 600 Journalistiliiton jäsentä.)
Toimittajia motivoivat jokseenkin samat asiat kuin mitä tahansa muuta ammattiryhmää: mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, erityisesti työaikaan, sekä hyvä työilmapiiri. Työtehtävien suuri määrä ja kiire taas heikensivät toimittajien työtyytyväisyyttä.
Ei mitään mainintaa arvoristiriidasta, johon puhdasotsainen aloitteleva toimittaja joutuu huomatessaan kaupallisten intressien vaikutuksen toimitustyöhön!
Meikäläinen on tainnut jäädä sinne journalismin etiikan luennolle kuvitelmissaan...
Niin, kiinnostavatko nuo mainitsemasi sisällöt ihmisiä - siitä saisi toisen blogikirjoituksen - tai voisi pyytää muidenkin satunnaisten lukijoiden mielipiteitä.
Heippa äippä!
Olenpa ylypiän otettu siitä, että äitimuori osaa ja jaksaa vääntää näinkin modernilla välineellä kuin kompuutterilla tuotoksiaan ja vielä osoittaa olevansa innokas ottamaan kantaa!
Toki Lotankin ploki on aikamoinen aikaansaannos, mua ei vaan napit ja lankarullat hirveästi kiehdo;) Se koira oli kiva, niin kauan kuin sitä kesti.
Siitä, olenko samaa mieltä kaikesta sun tai siskon kanssa, en lähde tässä spekkaamaan, toteanpa vain, että sheeba on hyvää, ainakin satunnaisena iltapalana.
Mutta, kun nyt olet kuitenkin asialinjalla aloittanut, niin täytyy jotain järkevääkin tähän kehittää. Eli kiinnostaisi esim. tietää oma kantasi Sbubbiin, sehän ei mun mielestä käy ilmi kommenteistasi. Ja voi, niin se vaan tullaan kuluttamaan ohuen ohueksi kuin vauvarätti jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Eri asia on sitten, suostuuko Schbubbeli kulumaan.
Jos lisää asiaa minun suunnaltani kaipaat, luepa se viime kuun Yhteisjyvä;)
Ai niin... Näinhän meille kaikille käy. Ammatissa kuin ammatissa todellisuus lyö vastyen kasvoja ja koulutuksesta jää vain pieni nökäre takaraivoon. Jos on opiskeluista ottanut hyödyn irti, on tuo nökäre kuitenkin arvokas tukiranka. Se on sitten itsestä kiinni, millaiseksi ammatti-identiteetti muodostuu.
Stemppiä vaan äiremuoreeelle!
Kiitos vain jälkikasvulle kannustamisesta bloginpitoon!
Kantani Stubbiin on sellainen, että mielestäni hän on virkistävän erilainen poliitikko. Puhuu selkokielisesti, ei turvaudu poliittiseen liturgiaan - taaskin tarkastelen häntä viestinnän näkökulmasta. Stubb television vaalikeskusteluissa voisi olla hyvä hämmentäjä. Lisäksi hän osaa nauraa itselleen, vrt. hammaslääkäreiden terveisten julkistaminen.
Tähän asti Stubbin teoissakaan ei ole moitteen sijaa. Silti olen varovainen mielipiteen muodostamisessa. Toistaiseksi Stubb on ok.
Lähetä kommentti