Olin eräässä työpaikkapalaverissa, jossa tunnelma oli hilpeä ja vauhdikas. Sen innoittamana lausahdin jotain epätavanomaisen suorasukaista. Ei olisi pitänyt, koska palaverin osanottajissa näkyi suuri hämmennys. 20 vuotta täällä asuneenakin joudun näköjään vielä tilanteisiin, joissa pohjalainen suorasukaisuus on virhe.
Satakunnassa ei ole tapana puhua suoraan. Tutussa seurassakin varotaan, vihjaillaan, puhutaan monimerkityksisesti, usein jopa käännetään asiat päinvastaisiksi. "Fiksu kaveri" saattaakin tarkoittaa, että henkilö on varsinainen tomppeli. Pohjalainen on joskus pulassa miettiessään, kuinka tosissaan puhuja on. Keskimäärin puheen pitää kuitenkin olla punnittua ja tarkoin harkittua. Aivan selvästi satakuntalainen kärsii, jos seurassa on joku suorapuheinen. Ainakaan kaikilla ei ole lupaa olla suorapuheisia.
Satakuntalaiseen puheeseen kuuluu kylläkin jaarittelu. Se tarkoittaa rönsyilyä, yksityiskohtiin pysähtymistä, jopa liioittelua. Se on tarinankerrontaa, jossa on loppuhuipentuma. Jaarittelija on kuulijakuntansa arvostama, usein keski-ikäinen tai iäkkäämpi mieshenkilö. Häntä kuunnellaan kunnioittavasti ja kärsivällisesti, keskeyttämättä.
Kun aloitin opettajana Satakunnassa, jouduin toteamaan, että täkäläisten opiskelijoiden kanssa piti toimia eri tavoin kuin pohjoissuomalaisten opiskelijoiden kanssa. Hyvää suoritusta esimerkiksi puheviestintätilanteessa ei missään tapauksessa saanut kehua. ”Esityshän oli todella huono kaikin puolin, eihän siinä voi mitään hyvää olla”, oli opiskelijan arvio.
Kaikkien kamalinta oli, jos kehuttiin toisten kuullen. Pohjoissuomalainen nuori sen sijaan saattoi puhjeta kukkaan julkisesti annetusta palautteesta, jossa kiinnitettiin huomio myönteisiin asioihin eikä ruodittu heikkouksia. Meni monta vuotta siten, että vältin esiintymistaidon opettamista Satakunnassa, koska pedagogiset keinoni eivät toimineet täällä.
Verkko-opetuksessa tehtävän palaute annetaan tavallisimmin siten, että muut eivät sitä lue. Tässä saattaa olla avain siihen, miten satakuntalainen nuori voi oppia palautteen avulla. Saamassani opiskelijapalautteessa toistuu usein toteamus siitä, että palautetta oli mukava saada, kun sitä ei koskaan aikaisemmin ole saanut. Myönteistäkin palautetta saa siis antaa, mutta sitä ei saa antaa julkisesti.
Satakuntalaista varovaisuutta taitaa olla myös siinä, että blogeja ei helposti kommentoida. SAMKinkin sivuilla on mielenkiintoisia blogeja, jotka kuitenkin jäävät bloginpitäjän yksinpuheluksi. Itsekin huomaan kommentoivani työkaverin blogia kasvokkain mieluummin kuin verkossa. Olisikohan tähän pohjalaiseen tarttunut sittenkin jonkin verran satakuntalaisuutta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti