Kirjoitin väärin opiskelijan nimen verkko-oppimisympäristöön. Seminaarinpitäjä Tiina Tavallisesta tuli jostain kumman syystä Tiina Tavaton, jonkaniminen luokkakaveri oli aikoinaan nuoremmalla pojalla. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä olin oikein ajatellut ja korjasin virheen, mutta opiskelijat olivat ehtineet panna sen merkille.
Muistijäljet ja erilaiset assosiaatiot tekevät meille joskus tepposia. Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen vastasin kerran puhelimeen tyttönimelläni. Samaten olin vielä pari vuotta sitten vähällä kutsua erästä opiskelijaa toistuvasti hänen äitinsä etunimellä, vaikka en äitiä koskaan tuntenut. Nimi oli tuttu kunnallispolitiikasta ja lehtien palstoilta.
Nimien kirjoittaminen oikein on tärkeää lehtijutuissa. Vaikka nimet pyritään tarkistamaan vielä viimeisessä oikoluvussa, niissä tulee usein virheitä. Satakunnan ammattikorkeakoulun ja sen yksiköiden, myöh. toimipisteiden nimet ovat niin monimutkaisia, että ne kirjoitettiin jatkuvasti väärin. Siitä ei enää jaksanut harmistuakaan.
Yksityishenkilön nimen kirjoittaminen väärin lehteen – tai verkko-oppimisympäristöön – koetaan usein loukkauksena eikä tällaisia virheitä saisi tehdä. Silti jäin miettimään toisen opiskelijan letkautusta seminaaritilanteessa: ”Onko nyt kyseessä Tiina Tavattoman vai Tiina Tavallisen seminaari?” Pohjalainen ja satakuntalainen viestintätapa eivät kohdanneet.
Luettelematta sen enempää kiireitäni (Satakunnassahan sanotaan, että laiska töitään luettelee) totean, että tekevälle sattuu. Monta isompaakin asiaa olisin voinut möhliä kuluvan syksyn aikana.
Yritetään olla tarkkoja, mutta opetellaan suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Satuin lueskelemaan tätä yksityishenkilön nimeen liittyvää mahdollista loukkausta väärin kirjoittamisen suhteen. Oma sukunimeni on mielenkiintoinen poikkeus; Arhenius. Tämän nimen väärin kirjoittamisesta, kuten SAMK:n yksiköidenkään, ei jaksa enää edes harmistua. Milloin puuttuu kirjaimia tai niitä lisäillään, muutetaan jne. Kuulija ei aina kehtaa kysyä kolmatta kertaa, että mikä se nimi olikaan..
Paras tapaus sattui jo parisenkymmentä vuotta sitten isälleni, joka sai erään yrityksen konttorineidin postissa lähettämän laskun nimellä Arkihius. Tätä sitten taivastelimme hetket aikaa, että kas kun ei Pyhä Peruuki.
Tämä blogin syövereihin jäänyt kommentti toi hymyn huulille. Huumori taitaakin olla paras keino suhtautua näihin väärinkirjoittamisiin.
Lähetä kommentti