Opiskelua 2010-luvulla

Maaliskuun lopulla tähän blogiin jättämäni kirjoitus on tuottanut muutaman kommentin opiskelijoilta. Vaikka kommentit on saatu pienen painostuksen avulla, olen päättänyt luottaa niiden paikkansapitävyyteen.

Kyse oli ääninauhoitetuista luennoista ja siitä, kuinka hyvin niiden perusteella pystyy oppimaan. Opiskelijoiden kommenteista voi päätellä, että opettajaa ei aina välttämättä tarvita paikan päälle selostamaan diaesitystä. Kun esityksen voi ottaa esille kotona itselleen sopivana aikana, mielenkiinto pysyy jopa paremmin yllä kuin tavanomaisella luennolla.

Muualla tehdyissä tutkimuksissa on päädytty samaan: Ääninauhoitetun diaesityksen avulla oppii varmemmin kuin seuraamalla luokkatilassa opettajan luentoa.

Toki meitä opettajia on moneen lähtöön. On sellaisia, jotka saavat ryhmän keskustelemaan pitkän päivän viimeisinä tunteinakin, jolloin oppimista aivan varmasti tapahtuu. Suurin osa taitaa kuitenkin olla meitä, jotka selostamme esityksemme välillä innostavasti, välillä vähemmän innostavasti.

Korkeakoulumaailmassakin elää hyvin sitkeänä sellainen käsitys, että oppimiseen tarvitaan opettajan paikallaolo ikään kuin se olisi varmin tae tiedon perillemenosta. Tiedän yhden SAMKin työryhmän miettivän parastaikaa, minkä verran lähitunteja voidaan edellyttää verkko-opetukselta. En voi muuta kuin toivoa, että työryhmä olisi avarakatseinen eikä pitäisi lähtökohtana sitä, että oppiminen vaatii opettajan läsnäolon.

Opettajan työajan ja työn määrän määritteleminen pelkästään lähiopetuksen perusteella ei kuulu enää 2010-luvulle. Verkko-opetuksessa aineistojen valmistelu, opiskelijoiden ohjaus, verkkotehtävien arviointi ja oppimisympäristön suunnittelu sekä ylläpito vievät ainakin minun työajastani lähes 100 %. Lähiopetus on hyvin pieni mutta toki tärkeä osa työtäni, joka on korvattavissa ääninauhoitetuilla luennoilla, kuten opiskelijoiden kommenteista on käynyt ilmi.

Pieni testi: Kokeilepa seuraavalla kerralla seuratessasi diaesitystä, mitä muistat siitä esityksen jälkeen. Kollegani on tehnyt tämän testin useamman kerran ja toteaa, että joka kerran tulos on sama: mieleen on jäänyt korkeintaan jotain hyvin yleistä aiheeseen liittyvää. Jos asia pitäisi opiskella, tämä tapa ei olisi paras.