Kierros loppuu ja uusi alkaa

Valintakokeesta on kolme päivää. Kaikki meni kuulemma suunnitelmien mukaan. Jotain pientä hiottavaa käytännön järjestelyihin jäi ensi kerraksi, minkä lisäksi mietitään ainakin ennakkotehtävän mahdollisuutta. Mutta koska mitään huolestuttavaa ei ole kantautunut korviini, asiat ovat mitä todennäköisimmin sujuneet hyvin.

Valintakoehaastattelut jäivät minulta väliin sairauslomani takia – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003, jolloin valittiin 34 hakijasta 17 opiskelijaa suorittamaan liiketalouden ylempää ammattikorkeakoulututkintoa PK-sektorin yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelmassa.

Tilalleni haastattelijaksi ja valintakokeen järjestelyistä vastaavaksi astui työparini Sirpa. Näin tuli taas kerran todistetuksi, että kukaan meistä ei ole korvaamaton. Poissaoloni näkyy korkeintaan tässä blogikirjoituksessa, johon en saakaan mukaan valintakokeen vaikutelmia tai tunnelmia.

Koska sairauslomani päättyy tänään, valintakoeprosessi jatkuu vielä osaltani ensi viikon ajan. Jäljellä on kirjallisen kokeen arviointi, työkokemuspisteiden laskeminen sekä valintakoepisteiden kokoaminen ja kirjaaminen hakutoimistoa varten Exel-pohjaan. Tämän jälkeen vastuu siirtyy hakutoimistolle, joka lähettää pisteet eteenpäin Opetushallitukseen. Juhannuksen tienoilla markkinoinnin ja viestinnän suunnittelija Elina huolehtii hyväksymiskirjeen lähettämisestä valituiksi tulleille. Elokuussa saan tietooni lopullisen YYR10:n opiskelijaluettelon ja pääsen lähettämään infokirjettä tai –sähköpostia. Syyskuussa on vuorossa yhteishakuoppaan tekstien päivitys ja kevään 2011 valintakoeprosessi pyörähtää käyntiin.

Kahdeksan päivää valintakokeeseen

Puhelin on soinut ja sähköposti paukkunut viime päivinä. Hakijat ihmettelevät, onko kutsua tulossa, mikä on valintakoepäivän ohjelma, mistä numerosta päästään varaamaan haastatteluajat jne.

Selitän, että kutsut saatiin lähtemään eilen tiistaina, sillä saimme hakukelpoisten hakijoiden nimet ja osoitteet vasta tiistaiaamuna. Sama ongelma, jota yhteishaun ylimmällä taholla ei ymmärretä ja josta kirjoitin viime vuoden joulukuussa, toistuu tänäkin vuonna. Hakijaparka joutuu odottelemaan kohtuuttoman kauan tietoa valintakokeen yksityiskohdista ja usein myös siitä, täyttyvätkö kelpoisuusehdot. SAMKin toimistohenkilökunta taas joutuu hikisen työrupeaman eteen, kun kutsut pitää saada nopeasti lähtemään - postitse.

Yhteishaun aikataulutuksen yksityiskohdissa olisi parantamisen varaa, mutta kuka kuuntelee sitä, joka hoitaa valintakokeen käytännön toteutuksen! Välimatka valintakoeprosessin päätöksentekijän ja meidän päätösten toteuttajien välillä vähän turhan pitkä.

Tänä vuonna päädyimme siihen, että emme käytä aikaa puhelimen päivystykseen antaaksemme haastatteluajat etukäteen. Sen sijaan ilmoittautumiseen varataan aikaisempaa enemmän aikaa ja haastatteluajat annetaan sen yhteydessä. Saattaa olla, että valintakoepäivän aamuna on odottamassa melkoinen ruuhka – toivottavasti ei etuilu – kun hakijat pyrkivät saamaan mahdollisimman aikaisen ajan haastatteluun. Lisäksi tulee kiire kirjoittaa puhtaaksi haastatteluaikataulut eri paikkoihin. Pian olemme kuitenkin viisaampia tässäkin asiassa ja voimme tarvittaessa palata entiseen käytäntöön.

Huomenna on vuorossa haastatteluun valmistautuminendemonstraation avulla ja yksityiskohtien hiominen. Tunnelma tiivistyy.

Opiskelua 2010-luvulla

Maaliskuun lopulla tähän blogiin jättämäni kirjoitus on tuottanut muutaman kommentin opiskelijoilta. Vaikka kommentit on saatu pienen painostuksen avulla, olen päättänyt luottaa niiden paikkansapitävyyteen.

Kyse oli ääninauhoitetuista luennoista ja siitä, kuinka hyvin niiden perusteella pystyy oppimaan. Opiskelijoiden kommenteista voi päätellä, että opettajaa ei aina välttämättä tarvita paikan päälle selostamaan diaesitystä. Kun esityksen voi ottaa esille kotona itselleen sopivana aikana, mielenkiinto pysyy jopa paremmin yllä kuin tavanomaisella luennolla.

Muualla tehdyissä tutkimuksissa on päädytty samaan: Ääninauhoitetun diaesityksen avulla oppii varmemmin kuin seuraamalla luokkatilassa opettajan luentoa.

Toki meitä opettajia on moneen lähtöön. On sellaisia, jotka saavat ryhmän keskustelemaan pitkän päivän viimeisinä tunteinakin, jolloin oppimista aivan varmasti tapahtuu. Suurin osa taitaa kuitenkin olla meitä, jotka selostamme esityksemme välillä innostavasti, välillä vähemmän innostavasti.

Korkeakoulumaailmassakin elää hyvin sitkeänä sellainen käsitys, että oppimiseen tarvitaan opettajan paikallaolo ikään kuin se olisi varmin tae tiedon perillemenosta. Tiedän yhden SAMKin työryhmän miettivän parastaikaa, minkä verran lähitunteja voidaan edellyttää verkko-opetukselta. En voi muuta kuin toivoa, että työryhmä olisi avarakatseinen eikä pitäisi lähtökohtana sitä, että oppiminen vaatii opettajan läsnäolon.

Opettajan työajan ja työn määrän määritteleminen pelkästään lähiopetuksen perusteella ei kuulu enää 2010-luvulle. Verkko-opetuksessa aineistojen valmistelu, opiskelijoiden ohjaus, verkkotehtävien arviointi ja oppimisympäristön suunnittelu sekä ylläpito vievät ainakin minun työajastani lähes 100 %. Lähiopetus on hyvin pieni mutta toki tärkeä osa työtäni, joka on korvattavissa ääninauhoitetuilla luennoilla, kuten opiskelijoiden kommenteista on käynyt ilmi.

Pieni testi: Kokeilepa seuraavalla kerralla seuratessasi diaesitystä, mitä muistat siitä esityksen jälkeen. Kollegani on tehnyt tämän testin useamman kerran ja toteaa, että joka kerran tulos on sama: mieleen on jäänyt korkeintaan jotain hyvin yleistä aiheeseen liittyvää. Jos asia pitäisi opiskella, tämä tapa ei olisi paras.