Vuorovaikutusta hankalan potilaan kanssa

Terveisiä sairaalasta! Muutama päivä vuodeosastolla antaa hyvän mahdollisuuden seurata potilaiden ja hoitohenkilökunnan välistä viestintää.

Tällä kertaa pääsin seuraamaan, minkälaisia viestintästrategioita hoitajilla oli hankalan potilaan kanssa. Iäkäs, huonosti näkevä ja liikuntarajoitteinen potilas, joka varmaankin pelkäsi suuresti tulossa olevaa leikkausta, koetteli niin hoitajien kuin huonetoverienkin kärsivällisyyttä. Vastaavaa ei ole eteeni tullut niinä kertoina, joina olen ollut potilaana vuodeosastolla.

Ensimmäinen korviini sattunut kyseisen potilaan kommentti kuului: ”Tuo mulle toinen tyyny!” Tämä käskevä sävy jatkui siihen asti, kunnes potilas kärrättiin leikkaussaliin. Kertaakaan en kuullut kiitos-sanaa, vaikka potilas juoksutti hoitajia enemmän kuin me muut huoneen asukit yhteensä ja myös sai heiltä palveluja.

Se kävi jälleen kerran selväksi, että hoitotyössä hoitajan oma persoona on vähintään yhtä paljon mukana kuin meillä opettajilla opetustyössä. Nuoren harjoittelijan strategiana oli kiltteys. Hän kuunteli kiltisti ja puhui pehmeästi ja kauniisti potilaalle, suostui suoralta kädeltä tämän pyyntöihin. Yhteistyö toimi hyvin, mutta luultavasti harjoittelija joutuu joskus huomaamaan, että ei-sanaakin pitää osata käyttää ja että muidenkin potilaiden tarpeita pitää kuunnella.

Toisenlainen viestintästrategia oli kokeneella sairaanhoitajalla, joka hoiti yksin (!) potilaan aamutoimet, pesi hänet suihkussa ja siisti hänen sänkynsä. Tämän hoitajan viestintästrategialle oli ominaista valikoiva kuuntelu ja huumori. Hän kyllä osoitti
kuuntelevansa, mutta vastaili hyvin vähän ja keskitti huomionsa siihen, että aamutoimista selvittiin ajoissa ennen lääkärin kiertoa. Hoitaja ohjailikin kätevästi potilasta toimimaan haluamallaan tavalla ja sopu ja yhteisymmärrys säilyi.

Oma viestintästrategiansa oli yöhoitajalla, jolla oli kymmeniä potilaita vastuullaan. Kun hankala potilas juoksutti ties kuinka monennen kerran yöhoitajaa huoneeseen, tällä kertaa säätämään liian korkealla olevaa sänkyä alemmaksi, vaikka sänky oli alimmassa asennossa, tämä hoitaja napautti vastaukseksi:” Teillä on liian lyhyet jalat tähän sänkyyn!” Tämä ”suu tukkoon” –strategia näytti toimivan siinä tilanteessa oikein hyvin. Meissä huonekavereissa se sai aikaan sisäisen hyrinän.

Olisi mielenkiintoista kuulla hoitotyön osaajien mielipiteitä tästä viimeisestä strategiasta. Vahvistuuko käsitys siitä, miten tylyjä sairaanhoitajat saattavat olla vanhuksille vai oliko yöhoitajan tokaisu paras mahdollinen tapa saada hankala potilas aisoihin?

Heli