Kahvitauolla keskusteltiin naisten porukassa aviomiehistä ruokaostoksilla.
- Käskin tuoda tilliä, niin mokoma toi persiljaa.
- Meidän miehen kauppalapussa luki ”liivatelehtiä”. Mies soittaa kaupasta, on lehtihyllyn ääressä ja valittaa, että liivatelehteä ei löydy.
Mistä on kyse, kun vaimon selkeästi laatima ostoslista ei koskaan voi olla tarpeeksi selkeä. Pitäisikö lista käydä aina yhdessä läpi, jotta vaimo saa selittää, mitä mikin kohta tarkoittaa? Kuinka paljon on kyse loogisesta päättelystä, mielenkiinnosta, keskittyvästä kuuntelemisesta, silmät auki kulkemisesta ruoanvalmistusasioissakin.
En väitä, että kyse on miehen kyvyttömyydestä ymmärtää ruoanlaittoasioita, sillä omassa perheessäni mies on se, joka löytää marketissa asioidessamme ruokaohjeen edellyttämän peston. Ei tästä asiasta saa sukupuoleen kytkettyä ominaisuutta, vaikka me kahvituntikeskustelijat totesimmekin keskustelun päätteeksi, että eipä meiltä taitaisi sujua ostosten teko rautakaupassa. Viime kädessä näissä tilanteissa kannattaa rohkaistua kysymään, kuten erään keskustelijan mies ratkaisi ongelmallisen tilanteen. Kun kauppalistassa olevaa sellofaania ei löytynyt maustehyllystä, myyjä osasi hienovaraisesti opastaa paperiosastolle.
Heli
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti