Onneksi on sää!

Sää on antanut meille paljon puheenaihetta viimeksi kuluneina parina vuonna. Viime kesän sateita, edellisvuoden mustaa joulua ja lumettomuutta ylipäätään jaksetaan päivitellä. Elokuun 2007 rankkasade ei varmasti jättänyt kylmäksi ketään, joka sen täällä Satakunnassa koki.

Tekee mieli väittää, että tätä nykyä sää ei ole vain englantilaisten tapa aloittaa puhe puolitutun tai tuntemattoman kanssa. Kyllä me suomalaisetkin jaksamme puhua ilmiöstä nimeltä sää ja ilmastonmuutos pitempäänkin kuin keskustelun aloittamiseksi.

Tunnustaudun innokkaaksi sääennusteiden seuraajaksi erityisesti kesän kynnyksellä. Netistä löytyy runsain mitoin ennusteita lähes joka paikkakunnalle, mutta parhaaksi paikallissään ennustajaksi on osoittautunut Satakunnan Kansan muutaman päivän ennuste. Tosin sekin ehtii muuttua nopeasti, joten ennustusta voi pitää varmana vain parin päivän tähtäimellä. Vielä muutama vuosi sitten luotin Suupohjan äijän pitkän aikavälin ennusteisiin, mutta kun hän ennusti kesän 2007 jokseenkin pieleen, luottamus on mennyttä. Olisiko niin, että entisajan ennusmerkit eivät pädekään enää ilmastonmuutoksen aikakaudella?

Sinänsä on hienoa, että meillä on tällainen yhteinen huolen tai ilon aihe kuin sää. Sääpohdinnat yhdistävät monenikäisiä, eri sukupuolten ja ammattiryhmien edustajia. Kun keskustelu on käynnistynyt näillä sääpohdinnoilla, on luotu tarpeeksi yhteistä pohjaa keskustelun jatkamiselle vaikkapa vähän kinkkisemmistä asioista.

Kyllä oli muuten muutama hieno päivä talvisäätä kuluneella viikolla! Luntakin saatiin enemmän kuin viime talvena yhteensä! Pikkupakkasessa oli mukavaa lenkitellä, ja moni ehti mäkeen tai ladulle. Näitä talvipäiviä on mukava muistella joulukuun vesisateessa.