–Venäjän presidentti Medvedev ja pääministeri Putin ovat viime aikoina esiintyneet vain harvoin yhdessä, kertoo Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut tutkija Pavel Baev viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä. Siinä yksi esimerkki siitä, miten ei-viestintä kertoo joskus merkittäviä asioita.
Ei-viestintää on viestimättömyys, tekemättömyys tai näkymättömyys. On tunnettua, että erityisesti Suomessa esimiehet eivät viesti alaisilleen ainakaan näiden työsuorituksista. Se että minkäälaista palautetta ei kuulu, on hyvä merkki. Palautetta tulee, jos jokin menee vikaan, eli palautteeseen liittyy varsin monilla työikäisillä negatiivinen mielikuva.
Entä mistä kertoo se, että johonkin tilaisuuteen ei saavu yleisöä? Huonosta markkinoinnista tai tiedotuksesta? Hankalasta ajankohdasta? Tylsästä ohjelmasta? Muista kilpailevista tilaisuuksista? Ihmisten yleisestä laiskuudesta? – Tuon kun tietäisi, niin saisimme järjestämiimme tilaisuuksiin työnantajia, potentiaalisia opiskelijoita, vaikuttajia, suuren yleisön edustajia tai sen kohderyhmän edustajia, jota kulloinkin tavoitellaan.
Viestimättömyys on viesti itsessään. Se että on puhumaton, ei osallistu yhteisiin keskusteluihin tai jää pois vaikkapa työpaikan yhteisistä tilaisuuksista, on viesti. Amerikkalainen viestinnän oppikirjakin toteaa: You cannot not-communicate. Luonnollisesti toteamus koskee myös sitä seikkaa, että vaikka henkilö ei puhu, hän viestii eleiden ja ilmeiden tai ilmeettömyyden kautta.
Viestimättömyys tai vaikeneminen on tehokas vaikuttamiskeino. Miltä tuntuu, jos asiakas vaikenee eikä vastaa edes kysymyksiin? Työkaveriakin voi kiusata jättämällä vastaamatta kysymykseen tai kommentoimatta esimerkiksi hänen menestystään. Entä miten monta riitaa pariskuntien välillä käydäänkään puhumattomuuden, mököttämisen avulla?
Me opettajat pohdimme usein sitä, miksi opiskelijat eivät osallistu luennoille. Osallistumispakkoa ei ole, joten opiskelija valitsee kovin usein töihin menon luennolle osallistumisen sijasta. Nyt haastankin opiskelijat vastaamaan nimellä tai anonyymisti kysymykseen: Mikä saisi teidät osallistumaan paremmin luennoille? – Opintorahan kaksinkertaistaminen ei ole hyväksyttävä vastaus ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
No tää voi vastata ihan omalla nimellään - vaikka onki vähän väärällä alalla, että vastaus auttais - että luennoilla käy varmiten, kun sieltä saa jotakin, mitä ei voi muuten saada. Toisaalta tässä vaiheessa opintoja kävisin mielelläni jollain luentosarjalla, jos niitä vielä olis. Valmiiks pureskeltu ja järkevään muotoon saatettu tieto ois niin ihanaa. Eli kenties oon jo lähtökohtasesti poikkeava opiskelija...
Eli jos opiskelija ei käy luennolla, on kyse siitä, että tällaista ei ole tarjolla - ainakaan sinun tapauksessasi.
Mitenkäs on, löytyykö yliopistolta tällaisia luentoja?
Hei Heli ja kiitos, upeaa tekstiä ja ihanan maanläheistä sekä koskettavaa luettavaa.
Itse 40-vuotiaana, pienen tyttären äitinä olen huomannut ihmisten "sokeutumisen" ja läsnäolottomuuden vasta viimeisen puolen vuoden aikana.
Jos lapsi on ihanasti silmiä avaava niin uskon että opettajakin voi hyvin olla sellainen. Vaan vastuuhan kuuluu vanhemmille, ensisijaisesti. Iloa opiskeluihin ja opetustöihin, itse kullekin! Outi Boijer, Tampere
Ensimmäistä kertaa kommentoivana kirjoitan tähän kysymyksen: mitä ajattelet Linnan juhlien viestinnästä/ei-viestinnästä? Olen katsonut vuosikymmeniä ja nauttinut mutta lopetin katsomisen vuonna 2005, koska en jaksanut enää. Haluan nähdä kauniit puvut rauhassa, en liukuhihnalta. Ohjelmassa ei ole myöskään juurikaan sisältöä. Työttömyys- ja lama-aikana tuntuu vastenmieliseltä. En ole mitenkään juhlia vastaan, päinvastoin; itsenäisyyttähän tulee juhlia, mutta eikö Linnan juhlia voitaisi järjestää pelkästään läsnäolijoiden kesken, ilman televisiointia? Uudistettaisiin käytäntö nykyiseen elämänmenoon ja yhteiskunnan tilaan paremmin sopivaksi. Minä löysin helposti oman tapani juhlia itsenäisyyttä: televisio kiinni, kynttilät palamaan ja hyvää klassista musiikkia soimaan. Uutisista sai aivan riittävän väläyksen juhlista. Näin suuntaudun myös tulevana itsenäisyyspäivänä. Terveisin sisaresi Eeva
Kiitos Sinulle, Outi! Kommenttisi oli mennä minulta ohi, kun tästä kirjoituksesta on jo muutama viikko. Hyvää joulunalusaikaa pienen lapsen äidille! Heli
Eevalle sanoisin, että olen täysin samaa mieltä kanssasi noista Linnan juhlista. Tästä saankin aiheen seuraavaan postaukseen :)
Lähetä kommentti