Yhteisöviestinnän opettajana käsittelen useilla opintojaksoilla sisäistä tiedottamista. Vuodesta toiseen ja ryhmästä toiseen keskustelu kiertyy tiedonkulkuun omassa ammattikorkeakoulussa – niin SAMKissa kuin myös OAMKissa, JAMKissa, TAMKissa, SAVONIAssa kuin kaikissa niissä ammattikorkeakouluissa, joiden opiskelijoita opetan VirtuaaliAMKissa.
Keskustelun kulku on aina samanlainen. Sisäinen tiedotus on heikkoa ja erityisen heikoksi sen tekee se seikka, että opettajien sairastumisista ja luentojen peruuntumisista saa tiedon vasta sinä päivänä, jolloin luento pidetään.
Toisaalta ymmärrän tämän ongelman. Jos tulee paikalle vaikkapa vain yhtä luentoa varten, jos matka oppilaitokseen on pitkä (suhteellinen käsite tosin), jos vaihtoehtona olisi ollut kotiin jääminen vaikkapa tenttiin lukemisen vuoksi, jos poissaolo olisi tiedetty jo edellisenä iltana …, tällaisissa tilanteissa harmistuminen on inhimillistä. Varmasti on sellaisiakin tapauksia, että tiedottaminen on syystä tai toisesta laiminlyöty ja opiskelijat odottelevat ihmeissään luokan oven edessä opettajaa, joka on sairauslomalla.
Toisaalta olen äärettömän tuskastunut tähän toistuvaan keskusteluun. Pitäisikö opettajan siis pystyä ennustamaan sairastumisensa – tai lapsensa sairastuminen – päivää tai paria aikaisemmin? Pitäisikö hänen syöksyä sähköpostin ääreen tai naputtelemaan viestejä kännykkään heti sairausloman saatuaan kertoakseen ajoissa luennon peruuntumisesta? Jälkimmäinen on ehkä mahdollista mutta ei kovinkaan inhimillistä. Parhaassa tapauksessakin tieto luennon peruuntumisesta tulee edellisenä iltana.
Olen joskus tarjonnut opiskelijoille ratkaisuksi tekstiviestirinkiä, jonka eräs aikuisryhmä oli kehittänyt tällaisten tapausten varalle. Opettaja tiedotti paitsi työnantajalle myös yhdelle opiskelijalle sairastumisestaan ja rinki piti huolen lopuista. Ratkaisu ei ole innostanut opiskelijoita, joilla ei ole kovin vakiintuneita ryhmiä ja jotka eivät edes tunne aina toisiaan. Kenen tehtävänä on siis joustaa? Sairastuneen opettajan vai opiskelijoiden?
En muistele omia opiskeluaikojani, vaikka mieli tekisi ... Sen sijaan kysyn, oliko joskus sellainen aika, että sairastuneen opettajan tilalle etsittiin sijainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti