Loma päättyi jo runsas viikko sitten ja töiden käynnistyminen toi mukanaan lomaltapaluukeskustelut kollegoiden kanssa. Yksi jos toinenkin on todennut, että alkavana lukuvuonna on pakko miettiä tekemisiään, ettei väsytä itseään yhtä paljon kuin edellisenä vuonna.
Samaa olen pohtinut itsekin. Kun työ on kiinnostavaa ja haastavaa, sitä kuvittelee jaksavansa kuusipäiväisiä – ja ajoittain seitsemänpäiväisiä - työviikkoja vaikka koko vuoden. Loman alkaessa sitten huomaa olevansa täysin loppuunajettu. Kesäloma riittää nippa nappa uupumuksesta palautumiseen.
Eräs kollega kertoi todenneensa, että koko kevään kestänyt keittiöremontti oli vienyt ajatukset onnistuneesti pois työasioista paitsi lomalla myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ehkä samasta ilmiöstä oli kyse, kun lasten ollessa leikki- tai kouluikäisiä äidin lomavaihde kääntyi päälle heti loman alettua. Kokopäiväisenä kotiäitinä olo suuntasi ajatukset päivittäiseen ruoanlaittoon, leikkipuistokäynteihin, pihaleikkeihin, sukulaisvierailuihin, marjanpoimintaan, säilömiseen, kesäneuleeseen ja jopa komeroiden siivoamiseen. Pitäisi siis kehittää jokin vastaava mielenkiinnon vangitseva ja sopivasti työllistävä asia työvuoden ajaksikin.
Jonkin verran syytän samkkilaisten työuupumuksesta sähköisen viestinnän lisääntymistä työssämme. Vasta nyt oivallan, että sähköpostin käyttötapaan kannattaa todella kiinnittää huomiota. Jos vastaan viesteihin nopeasti sen takia, että haluan hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, samalla totutan opiskelijat ja ehkä kollegatkin siihen, että minulta saa nopean vastauksen. Näin syntyy noidankehä, josta on vaikea hypätä pois. Sen ehkäisemiseksi pitää tehdä päätös siitä, että ei anna sähköpostin ottaa isännän roolia.
Tällaisia keinoja maallikko löytää uupumuksen ehkäisemiseksi. Työhyvinvoinnin asiantuntija Soili Keskinen antoi SAMKin henkilöstöpäivässä oivan neuvon, jonka soveltamista sopinee kokeilla: Kun työt vain lisääntyvät, jotain on jätettävä pois ;)
Heli
Tummuvan järvimaiseman katselu on ollut parasta stressinpoistoa tänä kesänä.
