Koukussa verkko-opetukseen

Olen hehkuttanut monella foorumilla verkko-oppimisen hyviä puolia. Tämä toistaiseksi viimeinen blogikirjoitus käsittelee erityisesti verkko-opettajuutta.

Verkko-opettaja

- suunnittelee vanhoista opintojaksoista uusia verkko-opetussovelluksia
- toteuttaa itseään ideoidessaan verkkotehtäviä
- päivittää linkkejä, päivittää opintojakson aineistoja ja verkkotehtäviä
- etsii aktiivisesti uusia verkkoaineistoja
- opiskelee oppimisympäristössä toimimista usein yrityksen ja erehdyksen kautta
- huomaa noin vuoden välein tarvitsevansa nettiosaamisensa päivittämistä
- seuraa opiskelijoiden toimintaa oppimisympäristössä, muistuttelee, vastailee kysymyksiin
- saa tietyin väliajoin sähköpostiinsa pyyntöjä lisäajan myöntämisestä tehtävänpalautuksiin
- saa silloin tällöin myös ikäviä viestejä, joissa moititaan (aiheellisesti tai aiheettomasti) milloin mitäkin
- viettää 8 – 10 tunnin arviointisessioita koneensa ääressä ja ilmestyy niiden jälkeen ihmisten ilmoille kuin kellarista nousseena
- saa lukeakseen hienoja tehtävänpalautuksia ja muistaa, miksi tekee tätä työtä :)
- kokee, että kerran verkko-opetuksen aloitettuaan paluuta entiseen ei ole.

-------------------------------------------

Viestintää-blogi on liittynyt syksyllä 2008 toteutuneeseen Verkkoviestinnän opintojaksoon. Tarvitsin kokemuksen bloginpitämisestä pystyäkseni ohjaamaan opiskelijoita. Tänään tiistaina arvioin Verkkoviestinnän viimeisen tehtävän – opiskelijoiden blogit – sen mukaan, minkälaisia tavoitteita he olivat itselleen asettaneet ja mitä tavoitteita tällä oppimistehtävällä oli.

Ryhmä onnistui mielestäni hyvin tässä tehtävässä. Opiskelijat saivat valmiuksia blogikirjoittamiseen. Todennäköisesti muutama blogi jäi elämään ja ehkä uusia syntyy.

Viestintää-blogikin uudistuu. Sitä ennen kuitenkin on vuorossa muutaman viikon tauko.

Kiitokset lukijoilleni ja kommentoijille. Rauhaisaa joulua!

Tylsiä tv-ohjelmia

Lähes kaksi miljoonaa (korj. 9.12.) suomalaista on taas viettänyt itsenäisyyspäivän illan Yleisradion tuottaman toiseksi huonoimman ohjelman äärellä. On odotettu, millaisessa asussa Vanhasen daami juhlii ja jännitetty, miten Tanja Karpelan kihlattu selviytyy Linnan etiketistä.

Eeva nosti marraskuun lopun blogikommentissaan esille Linnan juhlat. Olen aivan samaa mieltä siitä, että ohjelma on käsittämättömän tylsä. Tuskin olen ainoa, joka on tätä mieltä. Simo Frangén ehti pilailla Satakunnan Kansan kolumnissa näistä juhlista saamistaan kokemuksista. Sunnuntain Helsingin Sanomissa pilapiirtäjä vei sanat suustani, kun ilkkui Jungnerin suulla, että juhlien konsepti kannattaisi myydä ulkomaille Ylen taloudellisen tilanteen parantamiseksi.

Onhan meillä päivitelty aikaisemminkin sitä, että vietämme itsenäisyyspäivän illan katselemassa presidenttiparin kättelyä. Minua ohjelmassa ärsyttävät kuitenkin eniten kömpelöt haastattelut, joita tehdään ilmeisen epämiellyttävissä oloissa. Tosin en tällä kertaa voi aivan varmasti väittää haastatteluja kömpelöiksi, sillä ohjelma jäi katsomatta.

Sama heikkous on Ylen tuottamassa tylsimmässä ohjelmassa: vaalivalvojaisissa. Kun puoluejohtajilta ja poliitikoilta tivataan tuon tuosta kommentteja vaalituloksesta, sitä ei jaksa pitkään katsella. Ohjelman ideanahan on seurata tuloslaskennan edistymistä, mutta pelkkä tuloslaskenta ei täytä ohjelma-aikaa. Siispä haastatellaan poliitikkoja ja kuunnellaan asiantuntijoiden kommentteja.

Samaan aikaan tulokset ovat luettavissa muun muassa Ylen nettisivuilta, jonne aika suuri joukko ohjelmaa seuraavista on todennäköisesti siirtynyt. Ihmettelenkin, kuinka pitkään Yle tuottaa ohjelmaa televisioversiona. Vai aletaanko kenties jossain vaiheessa väliajoilla esittää lyhyitä sketsejä tai menneiden vuosien parhaita tv-ohjelmia?

Ystävä avasi silmäni näkemään, mistä Linnan juhlien suosiossa on kyse. Ohjelman avullahan me tavalliset tallaajat ympäri Suomea pääsemme OSALLISTUMAAN juhlintaan. Siksi en tartukaan Eevan heittämään ajatukseen siitä, että juhlien televisioinnista luovutaan. Kättelyt voidaan esittää, mutta haastattelujen jättämistä kokonaan pois sen sijaan kannatan. Pukuja voi halutessaan katsella jälkikäteen lehdistä ja nettisivuilta.