Hjallis Harkimo – monessa mukana
Diplomiekonomi Harry ”Hjallis” Harkimo (synt. 1953) edustaa monelle suomalaisuutta ja sinnikkyyttä usean vuosikymmenen ajalta. Hänet tunnetaan eritoten suhteestaan urheiluun: 1970-luvulla olympiavalmennettavana jollaluokassa, tämän jälkeen ammattilaispurjehtijana ja jääkiekkojoukkue Jokerien ostajana (ja nostajana) sekä Hartwall-areenan isänä. Yksinäisen miehen menestyksekkäältä maailmanympäripurjehdukselta on syöpynyt mielien sopukoihin sinivalkoinen Belmont-purje. Mutta miksi juuri Hjallis - ei niin komea, rehellisesti, kovaa ja usein kiroileva, suuruudenhullu mies? Mies, joka tuo ensi syksynä Floridan ja Chicagon NHL-joukkueet avaamaan kautensa Hartwall-areenalle!
Harry ”Hjallis” Harkimon elämään liittyy nähdäkseni isona tekijänä maine - hyvä sellainen. Tämän lukihäiriöisen, sanasokean ja tuittupäisen johtajan vuosia kestävät, megalomaaniset projektit ovat yksi toisensa jälkeen tupanneet onnistumaan. Jos epäonnistumisia onkin ollut, niitä vastaan on aina tullut kaksin verroin onnistumisia, eikä tuleen ole auttanut jäädä makaamaan. Hjallis on suorapuheinen, tehokas ja työtä kunnioittava johtaja, joka pyytää paljon ja myös saa paljon. Hänen neuvottelutaitojaan ja tehokkuuttaan - vain kahdeksan tunnin työpäiviä ja vapaat viikonloput - kehutaan vuolaasti useassa yhteydessä. Pehmeät arvot kuten perheen merkitys ja sen korostaminen ovat epäilemättä yksi Hjalliksen kansansuosion osatekijä: ”Ei voi olla sellaista duunia, etteikö lähimmäisiä ehtisi hoitaa! Omista vanhemmista ei juuri puhuta, koska jengillä on huono omatunto.” kehui Hjallis Talouselämäss 18.5.2007.
Kaupparekisterin mukaan Hjallis on mukana 17 yhtiössä ja varsin usein hänen tittelinään on hallituksen puheenjohtaja. Parhaiten hänet tunnetaan Jokerien omistajana ja miehenä, joka rakensi Hartwall-areenan ja vei 2004 vihille Merikukka Forsiuksen. Harva kuitenkaan edes tietää Hjalliksen istuvan Iittalan hallituksessa tai että hän on yksi markkinointitutkimuksia tekevän Marketing Clinic’in suurimmista omistajista. Mitä Hjallis profiloi?
Hjallis edustaa ennen kaikkea uskallusta ja ennakkoluulottomuutta – piirteitä, jotka tavalliselta suomalaiselta harvinaisen usein puuttuvat, mutta joita ainakin salaa ihaillaan. Se, että pystyy luomaan itselleen tällaisen uran ja verkoston kertoo henkilöstä paljon. Hänen projekteihinsa uskotaan ja johtajan maineen on täytynyt kiiriä siten, että häneen yksinkertaisesti l u o t e t a a n. Jos jokin menee pieleen tai velkaa kertyy, homma pitää hoitaa siitä huolimatta tunnollisesti loppuun saakka. Suoruus ja rehtiys vetoavat suomalaisiin. Urheilumanagerina (mm. Kiira Korpi ja Minea Blomqvist) ja jääkiekkojoukkue Jokerien omistajana Hjallis tuo esiin niitä piirteitä, joita myös menestyvän yritysjohtajan odotetaan; voitontahtoa, kannustusta ja luottamusta.
Hjalliksen tämän hetken SUURI hanke on Sipoonrannan alueen 150 – 200 asunnon ja alueen palvelujen rakentaminen sekä ensi syksynä MTV3:lla nähtävä Diili-ohjelma, jossa hän hakee myyntijohtajaa projektilleen. 120 miljoonan euron projekti ärsyttää ja keskusteluttaa nettipalstoilla, mutta joku sentään muistuttaa, että rakentaminen tuo työtä. ” –Nyt on hyvä aika rakentaa. Rakennutin Hartwall Areenan edellisen laman aikaan.” toteaa Harkimo Vantaan Sanomissa 4.4.2009.
Media tuntuu käsittelevän Hjallista - joka siis kansan suussa ja lööpeissä tunnetaan nimenomaan Hjalliksena – yllättävän lämpimästi. Tulevia liiketoimia käsittelevissä jutuissa hänen naissuhteisiinsa toki viitataan ja muistetaan mainita, että edelliset puolisot ovat kansanedustajia. Samaan hengenvetoon toimittajat ihastelevat uutta kumppania, Hjalliksen Sipoonranta –hankkeensa toimitusjohtajaksi nimeämää Helena Karihtalaa – hienoisen kateuden pilkistäessä kirjoitusten sävystä.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Tanja Poutiainen – tuleva poliitikko vai yritysjohtaja?
Onkohan kukaan koskaan nähnyt alppihiihtäjä Tanja Poutiaista happamana ja haastattelijaa pakenevana? Vaikka takana olisi millainen kisa, Tanja on kuin yhtä hymyä toimittajien haastattelussa. Hänet nähdessään tulee väistämättä hyvälle tuulelle. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kovinkaan monesta urheilijasta. Ei siis ihme, että Tanja on voittanut urheilugaalan vuoden esikuva – tittelin. Tanja pitäisi todellakin julistaa koko Suomen nuorison esikuvaksi. Tanja on puhdas kuin tunturipuro!
Poutiainen on niin positiivinen, että sen takia häntä pidetään vähän hankalana haastateltavana. Hän on ystävällinen ja valoisa eikä todellakaan mikään tuppisuu. Poutiainen on maineeseensa tyytyväinen, vaikka sen takia oudotkin ihmiset uskaltavat tulla taputtelemaan olalle. Luonnossa Tanja on huomattavasti pienemmän ja nuoremman näköinen kuin televisioruudun takaa katsottuna.
Poutiainen on arvokisamitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein alppihiihtäjä. Poutiaisen arvokisasaavutukset alkoivat nuorten MM-kullasta vuonna 1997, jolloin Tanja oli vain kuusitoistavuotias. Tämä voitto oli suomalaisten ensimmäinen alppihiihtomitali. Tämän jälkeen Tanja on tuonut mitaleita lisää, viimeksi tänä keväänä Tanja voitti maailmancupin mestaruuden. Mitaleita tai ei, aina tiedotusvälineiden kautta välittyy iloinen, pirtsakka ja positiivinen Tanja.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen on oppinut vanhemmiltaan, että menestystä ei tule, jos jää sohvalle odottamaan onnenpotkua. Menestyksen eteen Tanja tekee töitä 11 kuukautta vuodessa. Yhden vapaan kuukauden hän voi hyvällä omallatunnolla levätä laakereillaan. Tämän saman neuvon voisivat kaikki vanhemmat opettaa lapsilleen. Ilman työtä vapaa-ajasta nauttiminen ei ole palkitsevaa.
Tanja on antanut suomalaisille lapsille neuvoksi harrastaa ja liikkua monipuolisesti sellaisten lajien parissa mistä pitää. Vanhemmille hänen neuvonsa on ollut muistaa kannustaa ja antaa tukea lapsille! Nämä neuvot kaikkien vanhempien pitäisi muistaa.
Tanjan julkisuuskuva on niin puhdas, että sitä on yritetty väkisin liata. Eräs juorulehti väitti taannoin, että Tanja seurustelisi naisen kanssa. Tanja piti asian tiimoilta tiedostustilaisuuden, jossa hän kertoi, ettei hänellä ole tällä hetkellä elämässään miestä kuvioissa. Tulevaisuuden haaveenaan hän kertoi olevan perhe-elämän miehen ja lasten kanssa. Tiedotustilaisuuden lopuksi Tanja sanoi, ettei halua enää koskaan puhua tästä asiasta. Toivon mukaan tämä lausunto antaa Tanjalle rauhan tehdä sitä, mistä hänet tunnetaan.
On mielenkiintoista seurata, milloin jokin puolue keksii hyödyntää Tanjan suosion ja pyytää häntä vaaleihin ehdokkaaksi. Vai olisiko tulevaisuus sittenkin menestyvänä urheiluvälineyrittäjänä? Kumpaankin hänen rahkeensa riittänevät!
Poutiainen on niin positiivinen, että sen takia häntä pidetään vähän hankalana haastateltavana. Hän on ystävällinen ja valoisa eikä todellakaan mikään tuppisuu. Poutiainen on maineeseensa tyytyväinen, vaikka sen takia oudotkin ihmiset uskaltavat tulla taputtelemaan olalle. Luonnossa Tanja on huomattavasti pienemmän ja nuoremman näköinen kuin televisioruudun takaa katsottuna.
Poutiainen on arvokisamitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein alppihiihtäjä. Poutiaisen arvokisasaavutukset alkoivat nuorten MM-kullasta vuonna 1997, jolloin Tanja oli vain kuusitoistavuotias. Tämä voitto oli suomalaisten ensimmäinen alppihiihtomitali. Tämän jälkeen Tanja on tuonut mitaleita lisää, viimeksi tänä keväänä Tanja voitti maailmancupin mestaruuden. Mitaleita tai ei, aina tiedotusvälineiden kautta välittyy iloinen, pirtsakka ja positiivinen Tanja.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen on oppinut vanhemmiltaan, että menestystä ei tule, jos jää sohvalle odottamaan onnenpotkua. Menestyksen eteen Tanja tekee töitä 11 kuukautta vuodessa. Yhden vapaan kuukauden hän voi hyvällä omallatunnolla levätä laakereillaan. Tämän saman neuvon voisivat kaikki vanhemmat opettaa lapsilleen. Ilman työtä vapaa-ajasta nauttiminen ei ole palkitsevaa.
Tanja on antanut suomalaisille lapsille neuvoksi harrastaa ja liikkua monipuolisesti sellaisten lajien parissa mistä pitää. Vanhemmille hänen neuvonsa on ollut muistaa kannustaa ja antaa tukea lapsille! Nämä neuvot kaikkien vanhempien pitäisi muistaa.
Tanjan julkisuuskuva on niin puhdas, että sitä on yritetty väkisin liata. Eräs juorulehti väitti taannoin, että Tanja seurustelisi naisen kanssa. Tanja piti asian tiimoilta tiedostustilaisuuden, jossa hän kertoi, ettei hänellä ole tällä hetkellä elämässään miestä kuvioissa. Tulevaisuuden haaveenaan hän kertoi olevan perhe-elämän miehen ja lasten kanssa. Tiedotustilaisuuden lopuksi Tanja sanoi, ettei halua enää koskaan puhua tästä asiasta. Toivon mukaan tämä lausunto antaa Tanjalle rauhan tehdä sitä, mistä hänet tunnetaan.
On mielenkiintoista seurata, milloin jokin puolue keksii hyödyntää Tanjan suosion ja pyytää häntä vaaleihin ehdokkaaksi. Vai olisiko tulevaisuus sittenkin menestyvänä urheiluvälineyrittäjänä? Kumpaankin hänen rahkeensa riittänevät!
torstai 9. huhtikuuta 2009
Björn Wahlroos - Huipulla tuulee?
Vuonna 2004 mediajulkisuuden perintöprinssi ja karismaattisuuden perintöprinssi, vuonna 2009 luotettavan talouspäättäjän perintöprinssi… Miten lista mahtaa seuraavaksi jatkua? Björn “Nalle” Wahlroos jatkaa varmasti listaa ainakin jossain kategoriassa. Mutta miten nämä viime aikojen markkinauutiset mahtavat vaikuttaa Nallen mediapersoonaan tai luotettavuuteen? Sammon Nordea-kaupat eivät ole menneet ihan niin kuin Sammossa kaavailtiin tai Nalle alun perin kaavaili.
Vielä helmikuun alussa Wahlroos “vähätteli” Sammon Nordean oston onnistumista, kertoen että lyhyellä aikavälillä pääsijoitus Nordeaan ei ollut mikään suuri menestys. Tosiasiahan oli, että Sampo osti Nordeaa keskihintaan 10,50 ja esimerkiksi eilen (7.4.09) Nordean päätöskurssi oli 4,59. Vähän myöhemmin Wahlroos kuitenkin tunnusti oman vainunsa vähän pettäneen ja maaliskuussa hän jo kirjoitti Sammon vuosikertomuksessa, että he olisivat Sammossa lykänneet Nordeaan sijoittamista vuodella, jos olisivat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden. No aina roiskuu, kun rapataan.. Ja tosiasia on, että kukaan johtavista analyytikoista ei ole pystyneet tulkitsemaan markkinaa oikein ja puhumattakaan sen ennustamisesta. Tässä asiassa ratkaisevaa on se oman “virheen myöntäminen”. Mielestäni Wahlroos teki rohkean vedon ottaessaan asian puheeksi. Koskaan ei tässä maailmassa pysty aina osakemarkkinoilla ostamaan halvimpaan hintaa ja myymään kalliimmalla. Ja niin kuin Wahlrooskin sanoo “lyhytaikainen osakekurssin heilahtelu ei ole olennaista, oli se miten voimakasta tahansa”.
Wahlroosin luotettavuutta finanssialalla en usko näiden Nordea-kauppojen heilauttaneen ja mitä tuohon mediapersoonaan tulee, asioiden puheeksi ottaminen mediassa on rohkea veto. Kuinka järkevä, se jää nähtäväksi. Tästä esimerkkinä Wahlroosin kommentit Euroopan keskuspankin johdon jäsenistä, joita hän kutsui tolloiksi ja kehityksen jarruiksi. Seuraavissa mielipidetutkimuksissa Wahlroos jatkanee mediajulkisuuden kärkikolmikossa ja talouspäättäjien joukossa sijoittunee jatkossakin varmasti palkintopallille. Jos mikään ei ole niin varmaan kuin epävarmuus, on varmaa myös se, että finanssialalla tuulee vielä jatkossakin!
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Erkki Liikanen - rauhoittelija ja ennustaja
Viime aikoina tämä Teiniliiton entinen puheenjohtaja on esiintynyt julkisuudessa lähinnä aina samoissa merkeissä - talouselämän masentavien ennustusten merkeissä. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikaseen henkilöityy mielestäni jotenkin etäinen hahmo, joka ei ole niin näkyvästi esillä viikottaisessa mediavirrassa, mutta kun hänellä on jotain asiaa, niin silloin ei ole hyviä uutisia tiedossa. Mikään paniikinlietsoja hän ei kuitenkaan ole. Sillä kerralla, kun hänelle ei ole pudottaa mitään isompaa ennustetta talouden syöksykierteen jatkumisesta entistä kovempana, hän rauhoittelee ja perustelee näkökantojaan selkeästi.
Kun Amerikan suurpankkien kriisi alkoi vuoden 2007 loppupuolella, Suomessa kohistiin, että näinkö täällä meilläkin pian käy? Liikanen kuitenkin lohdutteli pelokkaimpia kuvaten, miten Suomen rahoitusjärjestelmä vakaudessaan kestää toimintaympäristön suuriakin häiriöitä. Ja ovathan ne kestäneetkin - ainakin toistaiseksi. Silkkaa tuuriako, vai mahtaako tämä kaveri oikeasti tietää asioista jotain?
"Älä ruoki lamaa!" Tämä slogan on jo saanut legendan mitat ja sitä hoetaan ironisesti siellä ja täällä. Tämän sloganin perusajatuksen malli lähti myös Liikasen suusta jo viime vuoden lopulla, kun hän ennusti tulevaa Suomen taloustilannetta. Lama - jos tätä tilannetta voi vielä lamaksi kutsua - on tiukentanut otettaan ja suomalaisten muistot 1990-luvun alun lamakokemuksista ovat palanneet asteittain mieliin. Kukkarojen nyörit on monessa perheessä laitettu kireämmälle joko ennakoivana toimenpiteenä tai sitten ihan olosuhteiden pakosta. Liikanen kuitenkin torppaa tämän mallin ja kehottaa kansaa säästämään vähemmän ja kuluttamaan enemmän. Tämä sotii melkoisesti maalaisjärjelläkin ajattelevan kansalaisen ja duunarin ajatuksia vastaan. Miten kuluttaa enemmän, jos pahimmassa tapauksessa perheen kummankin vanhemman työpaikka on lähtenyt alta paikallisen paperitehtaan sulkemisen myötä? Tilanne on hullu ja vielä hullummaksi se tuntuu menevän. Mutta ei hätää! Rauhoittelija Liikanen kertoo, että nyt ei olla yhtä pahassa tilanteessa kuin 1990-luvun alkupuolella oltiin. Otetaan siis ihan rauhassa. Niin, uskoisiko tuota?
Mikään aloitteleva ennustaja tämä Liikanen ei ole. Varsin monet, jotka saivat tuntea oikean laman vaikutukset kovimmalla tavalla 1990-luvun alussa, saattavat muistaa (siis ne jotka haluavat muistaa), miten tämä silloinen Harri Holkerin hallituksen valtionvarainministeri Liikanen jarrutteli kulutusintoa ja kehotti kansaa valmistautumaan kurjiin aikoihin. Silloin monikaan ei ottanut ministerin ennusteita todesta. Nyt, kun Erkki puhuu, moni kuuntelee vakavana. Tämä demari tietää, mistä hän puhuu.
Kun Amerikan suurpankkien kriisi alkoi vuoden 2007 loppupuolella, Suomessa kohistiin, että näinkö täällä meilläkin pian käy? Liikanen kuitenkin lohdutteli pelokkaimpia kuvaten, miten Suomen rahoitusjärjestelmä vakaudessaan kestää toimintaympäristön suuriakin häiriöitä. Ja ovathan ne kestäneetkin - ainakin toistaiseksi. Silkkaa tuuriako, vai mahtaako tämä kaveri oikeasti tietää asioista jotain?
"Älä ruoki lamaa!" Tämä slogan on jo saanut legendan mitat ja sitä hoetaan ironisesti siellä ja täällä. Tämän sloganin perusajatuksen malli lähti myös Liikasen suusta jo viime vuoden lopulla, kun hän ennusti tulevaa Suomen taloustilannetta. Lama - jos tätä tilannetta voi vielä lamaksi kutsua - on tiukentanut otettaan ja suomalaisten muistot 1990-luvun alun lamakokemuksista ovat palanneet asteittain mieliin. Kukkarojen nyörit on monessa perheessä laitettu kireämmälle joko ennakoivana toimenpiteenä tai sitten ihan olosuhteiden pakosta. Liikanen kuitenkin torppaa tämän mallin ja kehottaa kansaa säästämään vähemmän ja kuluttamaan enemmän. Tämä sotii melkoisesti maalaisjärjelläkin ajattelevan kansalaisen ja duunarin ajatuksia vastaan. Miten kuluttaa enemmän, jos pahimmassa tapauksessa perheen kummankin vanhemman työpaikka on lähtenyt alta paikallisen paperitehtaan sulkemisen myötä? Tilanne on hullu ja vielä hullummaksi se tuntuu menevän. Mutta ei hätää! Rauhoittelija Liikanen kertoo, että nyt ei olla yhtä pahassa tilanteessa kuin 1990-luvun alkupuolella oltiin. Otetaan siis ihan rauhassa. Niin, uskoisiko tuota?
Mikään aloitteleva ennustaja tämä Liikanen ei ole. Varsin monet, jotka saivat tuntea oikean laman vaikutukset kovimmalla tavalla 1990-luvun alussa, saattavat muistaa (siis ne jotka haluavat muistaa), miten tämä silloinen Harri Holkerin hallituksen valtionvarainministeri Liikanen jarrutteli kulutusintoa ja kehotti kansaa valmistautumaan kurjiin aikoihin. Silloin monikaan ei ottanut ministerin ennusteita todesta. Nyt, kun Erkki puhuu, moni kuuntelee vakavana. Tämä demari tietää, mistä hän puhuu.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Marimekon Paakkanen
Kirsti Paakkanen on ollut koko pitkän uransa hyvissä väleissä lehdistön kanssa. Häntä on haastateltu esimiesviestintää koskeviin kirjoihin ja Marimekon työntekijät ovat palvoneet maata hänen jalkojensa alla. Koko kansan Marimekon tulevaisuutta mietittiin kiivaasti, kun omistajan ikä alkoi lähestymään 80 vuotta. Vaikka rautaneiti siirtyi Marimekon johtoon siinä iässä, kun me ”keskiverto” suomalaiset jäämme eläkkeelle, ei hänkään ikuisesti voi työskennellä. Kuinka suuri olikaan helpotus, kun Marimekolle löytyi lokakuussa 2007 kotimainen ostaja, tekstiilitaitelijan poika Mika Ihamuotila. Ylisanoilta ei vältytty, kun persoonallinen suuruus ja hullu nero kehuivat toisiansa kilpaa. Marimekko oli varmasti hyvissä käsissä.
Paakkanen perehdytti pojan töihin ja palasi - jo toisen kerran - viettämään ansaittuja eläkepäiviään kartanoonsa Ranskassa. Satu siis näytti loppuvan perinteiseen "ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti". Ensimmäiset mustat pilvet kuitenkin ilmestyivät taivaalle Linnan juhlissa 2008. Paakkanen oli viihtynyt niin tiiviisti kieliopintojensa parissa, että luottosuunnittelijalta pukua ei ehditty saamaan. Paakkanen olikin ostanut "halvan" sarjatuotannon puvun ja vielä tinkinyt siitä. Tosin puku oli Dioria ja maksoi 2800 euroa. Ei kuitenkaan sitä hurjimmissaan 100.000 euroa, jota lehdistössä oli väläytelty. Taivas repeytyi kokonaisuudessaan tammikuun alussa, kun Paakkanen täysin vastoin tyyliään antoi täyslaidallisen "pojalle", kun tämä ei sopimuksesta huolimatta lunastanut loppuja Marimekon osakkeista. Paakkanen tuntui kerta heitolla romuttavan julkisen imagonsa ja kehutut taitonsa. Tyrmistyneitä olivat lehdistön ja kansan lisäksi niin Ihamuotila kun jopa Ristomatti "Armin-poika" Ratia. Paakkanen pysyi lausuntonsa takana ja myi Ihamuotilan lunastamatta jättäneet osakkeensa kotimaisille yrityksille, kun poika ei tähän pystynyt.
Kun kohun aikaansaaneeseen asiaan vähän tarkemmin tutustui, löytyi yllättäviä asioita. Paakkanen myi puolet osakepotistaan Ihamuotilalle 11 euron kappalehintaan. Yhtiön pörssikurssi oli tällöin 14,85 euroa ja nousi heti kun kauppa julkistettiin. Toisesta puolesta piti tehdä kaupat vuoden 2008 loppuun mennessä. Kun Ihamuotila jätti nämä kaupat toteuttamatta ja Paakkanen myi osakkeensa vakuutusyhtiöille 9 euron kappalehintaan, hän teki Fakta-lehden (1/09) mukaan laskennallista tappiota 1.560.000 euroa!!! Ihamuotila taas toteaa että rahoitusmarkkinoilta oli vaikea saada lainarahaa ja kuten Ristomatti Ratia totesi "miksi maksaa 15 miljoonan osakkeista, kun ne julkisessa kaupassa saa 8 miljoonalla". Ihamuotila sai ensimmäisen osan osakkeistaan kuitenkin selvästi markkinahintaa halvemmalla.
Tämä asetti omalla kohdallani Paakkasen lausunnon aivan uuteen asemaan. Moni äiti antaa pojalleen paljon anteeksi, mutta tuollaisen summan ollessa kysymyksessä, katkeaa varmasti useammankin äidin pinna. Paakkanen on itse kohun laannuttua todennut että hän ei ole katkera (Ihamuotilalle) ja on kuulemma sanonut sanottavansa. "Vahva temperamenttini tekee minusta lööppien kuningattaren, mutta hyvien yöunieni salaisuus on se, että sanon suoraan, miltä sydämessä tuntuu."
Itselleni Paakkasessa riittää edelleen idolin virkaa, jopa sen verran, että huomasin, etten tekstissäkään voinut Neiti Paakkasta etunimellä puhutella. Toivottavasti itse voin hyväkuntoisena 80-vuotiaana nauttia viiniä terassilla ja tietää, että olen ollut kunnioitettu ja arvostettu esimies, joka on tehnyt kovasti työtä. Itse voin tosin vaihtaa kartanon Ranskassa vaikkapa kauniiseen kesämökkiin meren rannalla ja kielikurssin lastenlapsiin.
Paakkanen perehdytti pojan töihin ja palasi - jo toisen kerran - viettämään ansaittuja eläkepäiviään kartanoonsa Ranskassa. Satu siis näytti loppuvan perinteiseen "ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti". Ensimmäiset mustat pilvet kuitenkin ilmestyivät taivaalle Linnan juhlissa 2008. Paakkanen oli viihtynyt niin tiiviisti kieliopintojensa parissa, että luottosuunnittelijalta pukua ei ehditty saamaan. Paakkanen olikin ostanut "halvan" sarjatuotannon puvun ja vielä tinkinyt siitä. Tosin puku oli Dioria ja maksoi 2800 euroa. Ei kuitenkaan sitä hurjimmissaan 100.000 euroa, jota lehdistössä oli väläytelty. Taivas repeytyi kokonaisuudessaan tammikuun alussa, kun Paakkanen täysin vastoin tyyliään antoi täyslaidallisen "pojalle", kun tämä ei sopimuksesta huolimatta lunastanut loppuja Marimekon osakkeista. Paakkanen tuntui kerta heitolla romuttavan julkisen imagonsa ja kehutut taitonsa. Tyrmistyneitä olivat lehdistön ja kansan lisäksi niin Ihamuotila kun jopa Ristomatti "Armin-poika" Ratia. Paakkanen pysyi lausuntonsa takana ja myi Ihamuotilan lunastamatta jättäneet osakkeensa kotimaisille yrityksille, kun poika ei tähän pystynyt.
Kun kohun aikaansaaneeseen asiaan vähän tarkemmin tutustui, löytyi yllättäviä asioita. Paakkanen myi puolet osakepotistaan Ihamuotilalle 11 euron kappalehintaan. Yhtiön pörssikurssi oli tällöin 14,85 euroa ja nousi heti kun kauppa julkistettiin. Toisesta puolesta piti tehdä kaupat vuoden 2008 loppuun mennessä. Kun Ihamuotila jätti nämä kaupat toteuttamatta ja Paakkanen myi osakkeensa vakuutusyhtiöille 9 euron kappalehintaan, hän teki Fakta-lehden (1/09) mukaan laskennallista tappiota 1.560.000 euroa!!! Ihamuotila taas toteaa että rahoitusmarkkinoilta oli vaikea saada lainarahaa ja kuten Ristomatti Ratia totesi "miksi maksaa 15 miljoonan osakkeista, kun ne julkisessa kaupassa saa 8 miljoonalla". Ihamuotila sai ensimmäisen osan osakkeistaan kuitenkin selvästi markkinahintaa halvemmalla.
Tämä asetti omalla kohdallani Paakkasen lausunnon aivan uuteen asemaan. Moni äiti antaa pojalleen paljon anteeksi, mutta tuollaisen summan ollessa kysymyksessä, katkeaa varmasti useammankin äidin pinna. Paakkanen on itse kohun laannuttua todennut että hän ei ole katkera (Ihamuotilalle) ja on kuulemma sanonut sanottavansa. "Vahva temperamenttini tekee minusta lööppien kuningattaren, mutta hyvien yöunieni salaisuus on se, että sanon suoraan, miltä sydämessä tuntuu."
Itselleni Paakkasessa riittää edelleen idolin virkaa, jopa sen verran, että huomasin, etten tekstissäkään voinut Neiti Paakkasta etunimellä puhutella. Toivottavasti itse voin hyväkuntoisena 80-vuotiaana nauttia viiniä terassilla ja tietää, että olen ollut kunnioitettu ja arvostettu esimies, joka on tehnyt kovasti työtä. Itse voin tosin vaihtaa kartanon Ranskassa vaikkapa kauniiseen kesämökkiin meren rannalla ja kielikurssin lastenlapsiin.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Johtajablogeja
Olen luovuttanut blogin Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen 1. vuoden opiskelijoiden käyttöön huhtikuun loppupuolelle saakka. Kolme mielenkiintoista kirjoitusta onkin ilmestynyt sarjassamme ”johtaja julkisuudessa”. Kommentointi on avointa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Käykää lukemassa ja kommentoimassa!
Tässä yhteydessä haluan jättää parin johtajablogin osoitteet. Ensimmäisenä Finnairin toimitusjohtajan Jukka Hienosen blogi, jossa hän uskaltaa ottaa kantaa mm. lentäjien työaikakiistaan .Hienonen onkin paljon myönteisiä kommentteja esiintulostaan.
http://blogit.finnair.fi/jukka-hienonen/
Toinen blogi tuli sattumalta eteeni, kun etsin majoitustilaa Lahden kaupungin sivuilta. Kaupunginjohtaja Jukka Myllyvirta kirjoittelee silloin tällöin ja saa kommenttejakin hieman virkakieliseen blogiinsa. Hyvä Lahti!
http://www.lahti.fi/www/blog.nsf/vwall/$first
Löytyykö muita esimerkkejä?
Tässä yhteydessä haluan jättää parin johtajablogin osoitteet. Ensimmäisenä Finnairin toimitusjohtajan Jukka Hienosen blogi, jossa hän uskaltaa ottaa kantaa mm. lentäjien työaikakiistaan .Hienonen onkin paljon myönteisiä kommentteja esiintulostaan.
http://blogit.finnair.fi/jukka-hienonen/
Toinen blogi tuli sattumalta eteeni, kun etsin majoitustilaa Lahden kaupungin sivuilta. Kaupunginjohtaja Jukka Myllyvirta kirjoittelee silloin tällöin ja saa kommenttejakin hieman virkakieliseen blogiinsa. Hyvä Lahti!
http://www.lahti.fi/www/blog.nsf/vwall/$first
Löytyykö muita esimerkkejä?
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Kansankynttilässä on yritystä
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on viime kuukausien aikana kommentoinut ahkerasti hallituksen toimenpiteitä talouskriisin lievittämiseksi. Hän on pitänyt hallituksen elvytystoimenpiteitä oikeansuuntaisina, ja peräänkuuluttanut globaalejakin ratkaisuja kireän taloustilanteen helpottamiseksi.
Toistaiseksi Urpilainen on kuitenkin saanut eniten julkisuutta esiinnyttyään Iltalehden uudenvuoden numerossa menevässä ilta-asussa. Seuraavien viikkojen aikana alkoi julkinen paheksunta. Onko työväenpuolueen johtajan sopivaa esiintyä taloudellisesti vaikeina aikoina keveissä juhlatunnelmissa? SDP:n kansanedustaja Liisa Jaakonsaari tuki puoluetoveriaan, ja totesi Urpilaisen joutuneen kohtuuttoman kritiikin kohteeksi koska hän on nuori nainen. Arja Alho puolestaan tuomitsi Urpilaisen käytöksen täysin työväenpuolueelle kuulumattomana. Kieltämättä tulee mieleen, olisiko esimerkiksi Jyrki Katainen joutunut vastaavan kritiikin kohteeksi, jos hän olisi vuoden vaihteen kunniaksi vaihtanut perinteisen tumman puvun hieman värikkäämpään asuun?
Kampanja-lehden huonoin imago-kyselyssä Urpilainen pääsi kärkisijalle. Häneen yhdistetyt ominaisuudet olivat vähemmän imartelevia. SDP:tä tuntuu yleisestikin vaivaavan uskottavuusongelma, eikä puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja ole onnistunut nostamaan perinteisesti miehisen työväenpuolueen suosiota toivotulla tavalla.
Eläkekiistassa glamourkissa pääsi viimein näyttämään kyntensä, ja oppositiopuolueella oli pitkästä aikaa tilaisuus ryöpyttää kunnolla hallitusta. SDP lähti puheenjohtajansa johdolla jopa nostattamaan kansanliikettä hallituksen eläkelinjaa vastaan. Urpilaiselle tarjoutui viimeinkin tilaisuus nostaa profiiliaan puolueen keulakuvana. Lopputulos jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Lisäksi Urpilaisen tunteisiin vetoavaa retoriikkaa eläkekiistan yhteydessä on arvoteltu yliampuvaksi. Vaikka SDP:llä olisi kärkevän oppositiopolitiikan avulla loistava tilaisuus siivittää kannatustaan, työväenpuolueen kannatusluvut pysyvät alhaalla. Toimelias nuori nainen ei kovasta yrityksestä huolimatta herätä luottamusta. Vaikeina aikoina Suomen kansa tuntuu luottavan vakaisiin ja turvallisiin miespoliitikkoihin. Haikailevatko SDP:n kannattajat entisen puheenjohtaja Eero Heinäluoman perään, vai joutuuko Urpilainen painimaan liian raskaassa sarjassa?
Toistaiseksi Urpilainen on kuitenkin saanut eniten julkisuutta esiinnyttyään Iltalehden uudenvuoden numerossa menevässä ilta-asussa. Seuraavien viikkojen aikana alkoi julkinen paheksunta. Onko työväenpuolueen johtajan sopivaa esiintyä taloudellisesti vaikeina aikoina keveissä juhlatunnelmissa? SDP:n kansanedustaja Liisa Jaakonsaari tuki puoluetoveriaan, ja totesi Urpilaisen joutuneen kohtuuttoman kritiikin kohteeksi koska hän on nuori nainen. Arja Alho puolestaan tuomitsi Urpilaisen käytöksen täysin työväenpuolueelle kuulumattomana. Kieltämättä tulee mieleen, olisiko esimerkiksi Jyrki Katainen joutunut vastaavan kritiikin kohteeksi, jos hän olisi vuoden vaihteen kunniaksi vaihtanut perinteisen tumman puvun hieman värikkäämpään asuun?
Kampanja-lehden huonoin imago-kyselyssä Urpilainen pääsi kärkisijalle. Häneen yhdistetyt ominaisuudet olivat vähemmän imartelevia. SDP:tä tuntuu yleisestikin vaivaavan uskottavuusongelma, eikä puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja ole onnistunut nostamaan perinteisesti miehisen työväenpuolueen suosiota toivotulla tavalla.
Eläkekiistassa glamourkissa pääsi viimein näyttämään kyntensä, ja oppositiopuolueella oli pitkästä aikaa tilaisuus ryöpyttää kunnolla hallitusta. SDP lähti puheenjohtajansa johdolla jopa nostattamaan kansanliikettä hallituksen eläkelinjaa vastaan. Urpilaiselle tarjoutui viimeinkin tilaisuus nostaa profiiliaan puolueen keulakuvana. Lopputulos jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Lisäksi Urpilaisen tunteisiin vetoavaa retoriikkaa eläkekiistan yhteydessä on arvoteltu yliampuvaksi. Vaikka SDP:llä olisi kärkevän oppositiopolitiikan avulla loistava tilaisuus siivittää kannatustaan, työväenpuolueen kannatusluvut pysyvät alhaalla. Toimelias nuori nainen ei kovasta yrityksestä huolimatta herätä luottamusta. Vaikeina aikoina Suomen kansa tuntuu luottavan vakaisiin ja turvallisiin miespoliitikkoihin. Haikailevatko SDP:n kannattajat entisen puheenjohtaja Eero Heinäluoman perään, vai joutuuko Urpilainen painimaan liian raskaassa sarjassa?
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Niinistön karisma
Alkuvuosi räjähti käyntiin melkoisella rytinällä, kun eduskunnan puhemies Sauli Niinistö vei vihille nuorikkonsa Jennin tammikuun 3. päivä Porin Reposaaressa. Tämän jälkeen media on ollut erityisen kiinnostunut kirjoittamaan ja kuvaamaan kohupari Niinistö-Haukion julkisia esiintymisiä sekä myös heidän vapaa-ajan tapahtumia.
Niinistön valo(tai yli-)voimainen karisma kantaa kuitenkin hyvin päivän politiikassakin. Häähumu-uutisten laannuttua Niinistöä on suitsutettu lukuisissa viestimissä eri aiheiden merkeissä. Helmikuun alussa Niinistö varoitti valuuttojen manipuloimisesta EU:ssa. Niinistö pelkää, että talouskriisi voi laittaa euromaiden ja yhteisvaluuttaan kuulumattomien maiden keskinäisen solidaarisuuden lujille. Lisäksi Niinistö palautti pöydälle eurooppalaisen Naton. Median mielestä eduskunnan puhemiehen avaus MTV3:n Talvi-Areenassa oli ajankohtainen täsmäohjus.
Jatkuvalla syötöllä julkaistaan erilaisia galluppeja, joissa kysellään Suomen seuraavasta presidentistä. Niinistö on viime presidentinvaaleista lähtien ollut kyselyiden ylivoimainen ykkösehdokas vuoden 2012 vaaleissa. Ylen uutisten tammikuun lopussa julkistamassa kyselyssä Niinistön kannatus oli yli 44 %. Mistä tämä voi johtua? Persoonasta, karismasta, kyvykkyydestä politiikan kentällä, älykkyydestä, avioitumisesta..??
Jotakin Niinistön karismasta kertoo TNS Gallupin toteuttaman kyselytutkimuksen tulos. Tutkimuksessa mitattiin suomalaisten naisten käsitystä omasta hurmaavuudestaan. Sen lisäksi naisilta kysyttiin esimerkkiä erityisen hurmaavasta henkilöstä. Vastaajien mielestä hurmaavimpia ovat oma ystävä, kumppani ta lapsi. Neljänneksi eniten mainintoja sai - yllätys yllätys - eduskunnan 60-vuotias puhemies Sauli Niinistö!
Maaliskuussa Niinistö jyrähti hallituksen suunnitelmille ottaa jopa 30 miljardia velkaa kolmen seuraavan vuoden aikana. Niinistö hämmästeli julkisesti, mitä hallitus aikoo tehdä velkaantumisen jälkeen. Niinistö itse sanoi " herättelevänsä ihmisiä kaikissa poliittisissa ryhmissä", mutta toisaalta pohditaan kokoomuksen kansansuosikin käyvän jo kampaajaa tulevia presidentinvaaleja ajatellen.
Miten sitten eduskunnan puhemiehen tuore avioliitto vaikuttaa hänen karismaansa? Miten taas avioliitto vaikuttaa mahdollisiin pyrkimyksiin presidentiksi? Summasummarum, suurin osa väestöstä näkee Niinistöstä hehkuvan karisman. Näetkö sinä?
Kirjoittaja: Johanna
Niinistön valo(tai yli-)voimainen karisma kantaa kuitenkin hyvin päivän politiikassakin. Häähumu-uutisten laannuttua Niinistöä on suitsutettu lukuisissa viestimissä eri aiheiden merkeissä. Helmikuun alussa Niinistö varoitti valuuttojen manipuloimisesta EU:ssa. Niinistö pelkää, että talouskriisi voi laittaa euromaiden ja yhteisvaluuttaan kuulumattomien maiden keskinäisen solidaarisuuden lujille. Lisäksi Niinistö palautti pöydälle eurooppalaisen Naton. Median mielestä eduskunnan puhemiehen avaus MTV3:n Talvi-Areenassa oli ajankohtainen täsmäohjus.
Jatkuvalla syötöllä julkaistaan erilaisia galluppeja, joissa kysellään Suomen seuraavasta presidentistä. Niinistö on viime presidentinvaaleista lähtien ollut kyselyiden ylivoimainen ykkösehdokas vuoden 2012 vaaleissa. Ylen uutisten tammikuun lopussa julkistamassa kyselyssä Niinistön kannatus oli yli 44 %. Mistä tämä voi johtua? Persoonasta, karismasta, kyvykkyydestä politiikan kentällä, älykkyydestä, avioitumisesta..??
Jotakin Niinistön karismasta kertoo TNS Gallupin toteuttaman kyselytutkimuksen tulos. Tutkimuksessa mitattiin suomalaisten naisten käsitystä omasta hurmaavuudestaan. Sen lisäksi naisilta kysyttiin esimerkkiä erityisen hurmaavasta henkilöstä. Vastaajien mielestä hurmaavimpia ovat oma ystävä, kumppani ta lapsi. Neljänneksi eniten mainintoja sai - yllätys yllätys - eduskunnan 60-vuotias puhemies Sauli Niinistö!
Maaliskuussa Niinistö jyrähti hallituksen suunnitelmille ottaa jopa 30 miljardia velkaa kolmen seuraavan vuoden aikana. Niinistö hämmästeli julkisesti, mitä hallitus aikoo tehdä velkaantumisen jälkeen. Niinistö itse sanoi " herättelevänsä ihmisiä kaikissa poliittisissa ryhmissä", mutta toisaalta pohditaan kokoomuksen kansansuosikin käyvän jo kampaajaa tulevia presidentinvaaleja ajatellen.
Miten sitten eduskunnan puhemiehen tuore avioliitto vaikuttaa hänen karismaansa? Miten taas avioliitto vaikuttaa mahdollisiin pyrkimyksiin presidentiksi? Summasummarum, suurin osa väestöstä näkee Niinistöstä hehkuvan karisman. Näetkö sinä?
Kirjoittaja: Johanna
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Äänetöntä asiaa
Puheäänen menetys tiesi vielä muutama vuosi sitten täyttä pysäytystä opettajan työhön. Sairauslomalle vain ja sijaisen etsintään, jos menetit äänesi! Aivan turha yrittää piinata opiskelijoita ja itseään organisoimalla omalle luennolle kaikenlaista ajankulua, jos ääni ei kanna.
Verkko-opetus muuttaa tilannetta nykyisin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Opettaja voi jättää aineistoja verkko-oppimisympäristöön, arvioida tehtäviä, keskustella tarvittaessa opiskelijoiden kanssa verkossa, muistuttaa heitä palautuspäivistä tai muusta tärkeästä. Opettaja voi jopa jättää lähiopetuskerran pitämättä ja yrittää hoitaa asian virtuaalisesti. Hän on ja ei ole sairauslomalla.
Verkosta on apua, mutta kaikkea ei voi hoitaa sen kautta. Työpuhelin soi juuri nyt käsittämättömän usein. Kollegat tai muut samkkilaiset soittelevat, ylemmästä amk-tutkinnosta kiinnostuneet ottavat yhteyttä. Kun kähisen nimeni puhelimeen, seuraa hetken hiljaisuus ja kysymys: ”Soitanko huonoon aikaan?” Ilmeisesti soittaja kuvittelee, että olen juuri herännyt tai ehkäpä jonkinlaisen mielenliikutuksen vallassa. Kun kerron, että olen hukannut ääneni, puhelu kuitenkin yleensä jatkuu. Keskustelun jälkeen kummallekin osapuolelle jää mitä todennäköisimmin epävarmuus siitä, tuliko kaikki nyt hoidettua.
Olisihan sitä itselläkin asioita, jotka pitäisi hoitaa puhelimitse. Kiinnostavasta koulutuksesta pitäisi päästä kyselemään, ennen kuin ilmoittautumisaika menee umpeen. Sairaalassa olevalle sukulaiselle, joka on toipumassa leikkauksesta, pitäisi ehdottomasti päästä soittamaan. Monenlaisia asioita pitäisi sopia – nimenomaan puhelimessa eikä netissä. Äänen palautumista odotellessa on hyvä pohtia omia viestintätapojaan ja myös tarkistaa niitä.
Verkko-opetus muuttaa tilannetta nykyisin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Opettaja voi jättää aineistoja verkko-oppimisympäristöön, arvioida tehtäviä, keskustella tarvittaessa opiskelijoiden kanssa verkossa, muistuttaa heitä palautuspäivistä tai muusta tärkeästä. Opettaja voi jopa jättää lähiopetuskerran pitämättä ja yrittää hoitaa asian virtuaalisesti. Hän on ja ei ole sairauslomalla.
Verkosta on apua, mutta kaikkea ei voi hoitaa sen kautta. Työpuhelin soi juuri nyt käsittämättömän usein. Kollegat tai muut samkkilaiset soittelevat, ylemmästä amk-tutkinnosta kiinnostuneet ottavat yhteyttä. Kun kähisen nimeni puhelimeen, seuraa hetken hiljaisuus ja kysymys: ”Soitanko huonoon aikaan?” Ilmeisesti soittaja kuvittelee, että olen juuri herännyt tai ehkäpä jonkinlaisen mielenliikutuksen vallassa. Kun kerron, että olen hukannut ääneni, puhelu kuitenkin yleensä jatkuu. Keskustelun jälkeen kummallekin osapuolelle jää mitä todennäköisimmin epävarmuus siitä, tuliko kaikki nyt hoidettua.
Olisihan sitä itselläkin asioita, jotka pitäisi hoitaa puhelimitse. Kiinnostavasta koulutuksesta pitäisi päästä kyselemään, ennen kuin ilmoittautumisaika menee umpeen. Sairaalassa olevalle sukulaiselle, joka on toipumassa leikkauksesta, pitäisi ehdottomasti päästä soittamaan. Monenlaisia asioita pitäisi sopia – nimenomaan puhelimessa eikä netissä. Äänen palautumista odotellessa on hyvä pohtia omia viestintätapojaan ja myös tarkistaa niitä.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Alexander Stubb on liian HYVÄ
Suomen hallitus on viime päivinä harrastanut liikuntaa. Ulkoministeri Alexander Stubb kilpaili ensin tasapäisesti moninkertaisen olympiavoittajan Haile Gebreselassien kanssa ja tämän uuvutti tiputuskuntoon turvamiehensä skorpionien ja käärmeiden keskellä Tsadissa. Samaan aikaan pääministeri Matti Vanhanen eteni omalla vakaalla tyylillään Rukan alkukevään hangilla. Sivakoidessaan hän keksi samalla suorastaan raivokkaan kansan suosion saaneen ajatuksen eläkeiän nostamisesta.
Yllä mainittu esimerkki kuvaa hyvin tilannetta, jossa ulkoministeri Stubb elää. Tekee hän mitä tahansa, neuvottelee Georgiassa tai juoksee Nokian Täydenkuun maratonilla, hän on ylivoimainen positiivisessa mediajulkisuudessa. Tultuaan täydestä tuntemattomuudesta EU-edustajaksi ylivoimaisella äänivyöryllä vajaat neljä vuotta sitten, ollaan häntä 40-vuotiaana sovittamassa jo seuraavaksi presidentiksi. Hänen urakehitykselleen on vain yksi uhka, mutta sitäkin pahempi: Hän on liian hyvä!
Stubb puhuu viittä kieltä sujuvasti, kaikkia EU:n pääkieliä. Hän liikkuu sujuvasti kaikilla maailman foorumeilla. Hän on luonut ylivoimaisen suhdeverkon verrattuna kehenkään muuhun suomalaiseen poliitiikkoon. Poliittiset puolueet ovat mahdottoman tehtävän edessä. Mistä löytää kilpailukykyinen haastaja? Vastaus: Tällä hetkellä ei mistään!
Mitä kilpailijat tekevät, kun huomaavat etteivät pärjää Stubbille? Ainoa vaihtoehto on kaataa nykyinen ulkoministeri. Aloittaa joukolla mustamaalaus kampanja tai käydä käsiksi kaikkiin ulkopolitiikan ongelmiin (Esim. Venäjä Venäjä Venäjä?!).
Vielä tätä ei ole tapahtunut, mutta tulemme sen näkemään, kun kaikki tajuavat, että Alexander Stubb on liian HYVÄ!
Yllä mainittu esimerkki kuvaa hyvin tilannetta, jossa ulkoministeri Stubb elää. Tekee hän mitä tahansa, neuvottelee Georgiassa tai juoksee Nokian Täydenkuun maratonilla, hän on ylivoimainen positiivisessa mediajulkisuudessa. Tultuaan täydestä tuntemattomuudesta EU-edustajaksi ylivoimaisella äänivyöryllä vajaat neljä vuotta sitten, ollaan häntä 40-vuotiaana sovittamassa jo seuraavaksi presidentiksi. Hänen urakehitykselleen on vain yksi uhka, mutta sitäkin pahempi: Hän on liian hyvä!
Stubb puhuu viittä kieltä sujuvasti, kaikkia EU:n pääkieliä. Hän liikkuu sujuvasti kaikilla maailman foorumeilla. Hän on luonut ylivoimaisen suhdeverkon verrattuna kehenkään muuhun suomalaiseen poliitiikkoon. Poliittiset puolueet ovat mahdottoman tehtävän edessä. Mistä löytää kilpailukykyinen haastaja? Vastaus: Tällä hetkellä ei mistään!
Mitä kilpailijat tekevät, kun huomaavat etteivät pärjää Stubbille? Ainoa vaihtoehto on kaataa nykyinen ulkoministeri. Aloittaa joukolla mustamaalaus kampanja tai käydä käsiksi kaikkiin ulkopolitiikan ongelmiin (Esim. Venäjä Venäjä Venäjä?!).
Vielä tätä ei ole tapahtunut, mutta tulemme sen näkemään, kun kaikki tajuavat, että Alexander Stubb on liian HYVÄ!
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Keskustelukin on signaali
Keskustelu eläkeiän pitentämisestä on hämmentävää. Viestinnän näkökulmasta asiaa käsittelee blogikirjoituksessaan 3.3. 2009 erinomaisen asiantuntevasti presidentintekijä ja ex-lehdistöpäällikkö Jussi Lähde. Blogi on linkitetty omaan blogiini tuonne oikealle ylös ”Koukuttaviin blogeihin”. Kannattaa käydä lukemassa, jos haluaa oppia jotain julkisuudenhallinnasta ja suhteiden hoitamisesta ay-liikkeeseen.
Mutta se päätöksen perimmäinen syy - antaa signaali rahoittajille siitä, että Suomi pystyy tekemään tällaisiakin päätöksiä – se on tainnut unohtua kokonaan tässä asemiin lukkiutuneessa keskustelussa, josta on vaikea päästä eteenpäin kasvojaan menettämättä.
Hallitus menetteli tavattoman kömpelösti asian julkistamisessa, sen toteaa kun lukee Jussi Lähteen ohjeita. Mutta pisteitä ei kerää ay-liike tai oppositiokaan räksytyksestään, jota seuratessa tulee mieleen, että tässä sanasodassa metsä hukkuu puilta. Joukkoviestimet ovat mukana hämmentämässä soppaa.
Olen seurannut tällä kertaa poliitikkojen keskustelua pakostakin vähän sivusta, mutta sivustaseuraajallakin herää kysymys siitä, mihin keskustelu johtaa. Jos hallituksen perimmäinen tarkoitus oli antaa rahoittajille signaali siitä, että se pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä ilman kolmikantaa, niin miten rahoittajat tulkitsevat kolmikannan osapuolten kinastelun. Myönnetäänkö hallitukselle velkaa elvytykseen?
Lisäys 7.3.
Jyrki Katainen sen sanoi: Kaikilla osapuolilla on yhteiset tavoitteet ja keskustelu on kuumennut liikaa. Toivotaan, että tämä näkemys pääsee vallalle kaikissa osapuolissa.
Lisäys 14.3.
Osasipa Jyrki-boy sumuttaa meikäläistäkin. Mielenkiintoista nähdä, mikä vaikutus näillä käänteillä on kokoomuksen kannatukseen.
Mutta se päätöksen perimmäinen syy - antaa signaali rahoittajille siitä, että Suomi pystyy tekemään tällaisiakin päätöksiä – se on tainnut unohtua kokonaan tässä asemiin lukkiutuneessa keskustelussa, josta on vaikea päästä eteenpäin kasvojaan menettämättä.
Hallitus menetteli tavattoman kömpelösti asian julkistamisessa, sen toteaa kun lukee Jussi Lähteen ohjeita. Mutta pisteitä ei kerää ay-liike tai oppositiokaan räksytyksestään, jota seuratessa tulee mieleen, että tässä sanasodassa metsä hukkuu puilta. Joukkoviestimet ovat mukana hämmentämässä soppaa.
Olen seurannut tällä kertaa poliitikkojen keskustelua pakostakin vähän sivusta, mutta sivustaseuraajallakin herää kysymys siitä, mihin keskustelu johtaa. Jos hallituksen perimmäinen tarkoitus oli antaa rahoittajille signaali siitä, että se pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä ilman kolmikantaa, niin miten rahoittajat tulkitsevat kolmikannan osapuolten kinastelun. Myönnetäänkö hallitukselle velkaa elvytykseen?
Lisäys 7.3.
Jyrki Katainen sen sanoi: Kaikilla osapuolilla on yhteiset tavoitteet ja keskustelu on kuumennut liikaa. Toivotaan, että tämä näkemys pääsee vallalle kaikissa osapuolissa.
Lisäys 14.3.
Osasipa Jyrki-boy sumuttaa meikäläistäkin. Mielenkiintoista nähdä, mikä vaikutus näillä käänteillä on kokoomuksen kannatukseen.
torstai 26. helmikuuta 2009
Weppisivuprojekti onnistui
Pian pari viikkoa on katseltu ja testailtu omassa käytössä SAMKin uusia www-sivuja ja niiden kokonaisuus alkaa hahmottua.
Vaikka olen päässyt katselemaan sivuja etukäteen ja vaikuttamaan niihin jo viime keväänä, viime aikoina olen tehnyt suoranaisia löytöjä. Oman väen oikotiet – miten yksinkertaista onkaan päästä tärkeisiin järjestelmiin, joita tarvitaan moneen otteeseen päivittäin. Eikä tarvitse ihmetellä tai palailla, kun jokainen järjestelmä aukeaa uuteen selaimeen. Päivittäiset työkaluni Winha, Moodle, Webmail, jopa Virtualia voivat olla auki yhtä aikaa.
Entäpä opiskelijoiden polku ja sieltä avautuvat linkit! Oman kampuksen kautta pääsee kaikkiin niihin järjestelmiin, joita opiskelija tarvitsee. Opintojaksoselosteet ovat niin helposti löydettävissä, että niitä saattaa jopa innostua katselemaan ennen ensimmäistä luentoa tai pohtiessaan ilmoittautumisia, mikä on kaiketi ollut keskushallinnon luulo ja tarkoitus. Oman toimipisteemme väelle tärkeään aikataulutukseenkin on pääsy tätä kautta (ainakin toistaisesti ilmeisesti). Opintojen kulku –linkin takaa avautuu paljon hyödyllistä tietoa opinnäytetyöstä. Uskoisin, että ainakin LIPOn opiskelijoille osa on aivan uutta tietoa, jota omilta sivuilta ei aikaisemmin löytynyt. Toivottavasti myös ylemmän amkin opiskelijat löytävät nämä linkit!
Sokerina pohjalla näin opettajan näkökulmasta on tutkintojen selkeä erottuminen etusivulla ja vielä omana kuvakkeenaan ylemmät amk-tutkinnot. NYT mekin erotumme ja meidät löytää!
Kaikkiaan sivujen rakenne on onnistunut. Navigointi on helppoa. Sivut ovat käyttäjälähtöiset, kuten pitääkin. Kaikkea vanhaa tietoa ei ole vielä päivitetty, mutta työtä tehdään kaiken aikaa. Tuskin olen vielä kaikkea löytänytkään sivuilta, mutta tässä vaiheessa on syytä esittää lämmin kiitos Hanna Isoaholle ja muulle viestinnän porukalle sekä koko sille joukolle, joka on ollut sivuja toteuttamassa. KIITOS =)
Käy tutustumassa http://www.samk.fi
Heli
Vaikka olen päässyt katselemaan sivuja etukäteen ja vaikuttamaan niihin jo viime keväänä, viime aikoina olen tehnyt suoranaisia löytöjä. Oman väen oikotiet – miten yksinkertaista onkaan päästä tärkeisiin järjestelmiin, joita tarvitaan moneen otteeseen päivittäin. Eikä tarvitse ihmetellä tai palailla, kun jokainen järjestelmä aukeaa uuteen selaimeen. Päivittäiset työkaluni Winha, Moodle, Webmail, jopa Virtualia voivat olla auki yhtä aikaa.
Entäpä opiskelijoiden polku ja sieltä avautuvat linkit! Oman kampuksen kautta pääsee kaikkiin niihin järjestelmiin, joita opiskelija tarvitsee. Opintojaksoselosteet ovat niin helposti löydettävissä, että niitä saattaa jopa innostua katselemaan ennen ensimmäistä luentoa tai pohtiessaan ilmoittautumisia, mikä on kaiketi ollut keskushallinnon luulo ja tarkoitus. Oman toimipisteemme väelle tärkeään aikataulutukseenkin on pääsy tätä kautta (ainakin toistaisesti ilmeisesti). Opintojen kulku –linkin takaa avautuu paljon hyödyllistä tietoa opinnäytetyöstä. Uskoisin, että ainakin LIPOn opiskelijoille osa on aivan uutta tietoa, jota omilta sivuilta ei aikaisemmin löytynyt. Toivottavasti myös ylemmän amkin opiskelijat löytävät nämä linkit!
Sokerina pohjalla näin opettajan näkökulmasta on tutkintojen selkeä erottuminen etusivulla ja vielä omana kuvakkeenaan ylemmät amk-tutkinnot. NYT mekin erotumme ja meidät löytää!
Kaikkiaan sivujen rakenne on onnistunut. Navigointi on helppoa. Sivut ovat käyttäjälähtöiset, kuten pitääkin. Kaikkea vanhaa tietoa ei ole vielä päivitetty, mutta työtä tehdään kaiken aikaa. Tuskin olen vielä kaikkea löytänytkään sivuilta, mutta tässä vaiheessa on syytä esittää lämmin kiitos Hanna Isoaholle ja muulle viestinnän porukalle sekä koko sille joukolle, joka on ollut sivuja toteuttamassa. KIITOS =)
Käy tutustumassa http://www.samk.fi
Heli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)