Marimekon Paakkanen

Kirsti Paakkanen on ollut koko pitkän uransa hyvissä väleissä lehdistön kanssa. Häntä on haastateltu esimiesviestintää koskeviin kirjoihin ja Marimekon työntekijät ovat palvoneet maata hänen jalkojensa alla. Koko kansan Marimekon tulevaisuutta mietittiin kiivaasti, kun omistajan ikä alkoi lähestymään 80 vuotta. Vaikka rautaneiti siirtyi Marimekon johtoon siinä iässä, kun me ”keskiverto” suomalaiset jäämme eläkkeelle, ei hänkään ikuisesti voi työskennellä. Kuinka suuri olikaan helpotus, kun Marimekolle löytyi lokakuussa 2007 kotimainen ostaja, tekstiilitaitelijan poika Mika Ihamuotila. Ylisanoilta ei vältytty, kun persoonallinen suuruus ja hullu nero kehuivat toisiansa kilpaa. Marimekko oli varmasti hyvissä käsissä.

Paakkanen perehdytti pojan töihin ja palasi - jo toisen kerran - viettämään ansaittuja eläkepäiviään kartanoonsa Ranskassa. Satu siis näytti loppuvan perinteiseen "ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti". Ensimmäiset mustat pilvet kuitenkin ilmestyivät taivaalle Linnan juhlissa 2008. Paakkanen oli viihtynyt niin tiiviisti kieliopintojensa parissa, että luottosuunnittelijalta pukua ei ehditty saamaan. Paakkanen olikin ostanut "halvan" sarjatuotannon puvun ja vielä tinkinyt siitä. Tosin puku oli Dioria ja maksoi 2800 euroa. Ei kuitenkaan sitä hurjimmissaan 100.000 euroa, jota lehdistössä oli väläytelty. Taivas repeytyi kokonaisuudessaan tammikuun alussa, kun Paakkanen täysin vastoin tyyliään antoi täyslaidallisen "pojalle", kun tämä ei sopimuksesta huolimatta lunastanut loppuja Marimekon osakkeista. Paakkanen tuntui kerta heitolla romuttavan julkisen imagonsa ja kehutut taitonsa. Tyrmistyneitä olivat lehdistön ja kansan lisäksi niin Ihamuotila kun jopa Ristomatti "Armin-poika" Ratia. Paakkanen pysyi lausuntonsa takana ja myi Ihamuotilan lunastamatta jättäneet osakkeensa kotimaisille yrityksille, kun poika ei tähän pystynyt.

Kun kohun aikaansaaneeseen asiaan vähän tarkemmin tutustui, löytyi yllättäviä asioita. Paakkanen myi puolet osakepotistaan Ihamuotilalle 11 euron kappalehintaan. Yhtiön pörssikurssi oli tällöin 14,85 euroa ja nousi heti kun kauppa julkistettiin. Toisesta puolesta piti tehdä kaupat vuoden 2008 loppuun mennessä. Kun Ihamuotila jätti nämä kaupat toteuttamatta ja Paakkanen myi osakkeensa vakuutusyhtiöille 9 euron kappalehintaan, hän teki Fakta-lehden (1/09) mukaan laskennallista tappiota 1.560.000 euroa!!! Ihamuotila taas toteaa että rahoitusmarkkinoilta oli vaikea saada lainarahaa ja kuten Ristomatti Ratia totesi "miksi maksaa 15 miljoonan osakkeista, kun ne julkisessa kaupassa saa 8 miljoonalla". Ihamuotila sai ensimmäisen osan osakkeistaan kuitenkin selvästi markkinahintaa halvemmalla.

Tämä asetti omalla kohdallani Paakkasen lausunnon aivan uuteen asemaan. Moni äiti antaa pojalleen paljon anteeksi, mutta tuollaisen summan ollessa kysymyksessä, katkeaa varmasti useammankin äidin pinna. Paakkanen on itse kohun laannuttua todennut että hän ei ole katkera (Ihamuotilalle) ja on kuulemma sanonut sanottavansa. "Vahva temperamenttini tekee minusta lööppien kuningattaren, mutta hyvien yöunieni salaisuus on se, että sanon suoraan, miltä sydämessä tuntuu."

Itselleni Paakkasessa riittää edelleen idolin virkaa, jopa sen verran, että huomasin, etten tekstissäkään voinut Neiti Paakkasta etunimellä puhutella. Toivottavasti itse voin hyväkuntoisena 80-vuotiaana nauttia viiniä terassilla ja tietää, että olen ollut kunnioitettu ja arvostettu esimies, joka on tehnyt kovasti työtä. Itse voin tosin vaihtaa kartanon Ranskassa vaikkapa kauniiseen kesämökkiin meren rannalla ja kielikurssin lastenlapsiin.

Johtajablogeja

Olen luovuttanut blogin Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen 1. vuoden opiskelijoiden käyttöön huhtikuun loppupuolelle saakka. Kolme mielenkiintoista kirjoitusta onkin ilmestynyt sarjassamme ”johtaja julkisuudessa”. Kommentointi on avointa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Käykää lukemassa ja kommentoimassa!

Tässä yhteydessä haluan jättää parin johtajablogin osoitteet. Ensimmäisenä Finnairin toimitusjohtajan Jukka Hienosen blogi, jossa hän uskaltaa ottaa kantaa mm. lentäjien työaikakiistaan .Hienonen onkin paljon myönteisiä kommentteja esiintulostaan.

http://blogit.finnair.fi/jukka-hienonen/

Toinen blogi tuli sattumalta eteeni, kun etsin majoitustilaa Lahden kaupungin sivuilta. Kaupunginjohtaja Jukka Myllyvirta kirjoittelee silloin tällöin ja saa kommenttejakin hieman virkakieliseen blogiinsa. Hyvä Lahti!

http://www.lahti.fi/www/blog.nsf/vwall/$first

Löytyykö muita esimerkkejä?

Kansankynttilässä on yritystä

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on viime kuukausien aikana kommentoinut ahkerasti hallituksen toimenpiteitä talouskriisin lievittämiseksi. Hän on pitänyt hallituksen elvytystoimenpiteitä oikeansuuntaisina, ja peräänkuuluttanut globaalejakin ratkaisuja kireän taloustilanteen helpottamiseksi.

Toistaiseksi Urpilainen on kuitenkin saanut eniten julkisuutta esiinnyttyään Iltalehden uudenvuoden numerossa menevässä ilta-asussa. Seuraavien viikkojen aikana alkoi julkinen paheksunta. Onko työväenpuolueen johtajan sopivaa esiintyä taloudellisesti vaikeina aikoina keveissä juhlatunnelmissa? SDP:n kansanedustaja Liisa Jaakonsaari tuki puoluetoveriaan, ja totesi Urpilaisen joutuneen kohtuuttoman kritiikin kohteeksi koska hän on nuori nainen. Arja Alho puolestaan tuomitsi Urpilaisen käytöksen täysin työväenpuolueelle kuulumattomana. Kieltämättä tulee mieleen, olisiko esimerkiksi Jyrki Katainen joutunut vastaavan kritiikin kohteeksi, jos hän olisi vuoden vaihteen kunniaksi vaihtanut perinteisen tumman puvun hieman värikkäämpään asuun?

Kampanja-lehden huonoin imago-kyselyssä Urpilainen pääsi kärkisijalle. Häneen yhdistetyt ominaisuudet olivat vähemmän imartelevia. SDP:tä tuntuu yleisestikin vaivaavan uskottavuusongelma, eikä puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja ole onnistunut nostamaan perinteisesti miehisen työväenpuolueen suosiota toivotulla tavalla.

Eläkekiistassa glamourkissa pääsi viimein näyttämään kyntensä, ja oppositiopuolueella oli pitkästä aikaa tilaisuus ryöpyttää kunnolla hallitusta. SDP lähti puheenjohtajansa johdolla jopa nostattamaan kansanliikettä hallituksen eläkelinjaa vastaan. Urpilaiselle tarjoutui viimeinkin tilaisuus nostaa profiiliaan puolueen keulakuvana. Lopputulos jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Lisäksi Urpilaisen tunteisiin vetoavaa retoriikkaa eläkekiistan yhteydessä on arvoteltu yliampuvaksi. Vaikka SDP:llä olisi kärkevän oppositiopolitiikan avulla loistava tilaisuus siivittää kannatustaan, työväenpuolueen kannatusluvut pysyvät alhaalla. Toimelias nuori nainen ei kovasta yrityksestä huolimatta herätä luottamusta. Vaikeina aikoina Suomen kansa tuntuu luottavan vakaisiin ja turvallisiin miespoliitikkoihin. Haikailevatko SDP:n kannattajat entisen puheenjohtaja Eero Heinäluoman perään, vai joutuuko Urpilainen painimaan liian raskaassa sarjassa?

Niinistön karisma

Alkuvuosi räjähti käyntiin melkoisella rytinällä, kun eduskunnan puhemies Sauli Niinistö vei vihille nuorikkonsa Jennin tammikuun 3. päivä Porin Reposaaressa. Tämän jälkeen media on ollut erityisen kiinnostunut kirjoittamaan ja kuvaamaan kohupari Niinistö-Haukion julkisia esiintymisiä sekä myös heidän vapaa-ajan tapahtumia.

Niinistön valo(tai yli-)voimainen karisma kantaa kuitenkin hyvin päivän politiikassakin. Häähumu-uutisten laannuttua Niinistöä on suitsutettu lukuisissa viestimissä eri aiheiden merkeissä. Helmikuun alussa Niinistö varoitti valuuttojen manipuloimisesta EU:ssa. Niinistö pelkää, että talouskriisi voi laittaa euromaiden ja yhteisvaluuttaan kuulumattomien maiden keskinäisen solidaarisuuden lujille. Lisäksi Niinistö palautti pöydälle eurooppalaisen Naton. Median mielestä eduskunnan puhemiehen avaus MTV3:n Talvi-Areenassa oli ajankohtainen täsmäohjus.

Jatkuvalla syötöllä julkaistaan erilaisia galluppeja, joissa kysellään Suomen seuraavasta presidentistä. Niinistö on viime presidentinvaaleista lähtien ollut kyselyiden ylivoimainen ykkösehdokas vuoden 2012 vaaleissa. Ylen uutisten tammikuun lopussa julkistamassa kyselyssä Niinistön kannatus oli yli 44 %. Mistä tämä voi johtua? Persoonasta, karismasta, kyvykkyydestä politiikan kentällä, älykkyydestä, avioitumisesta..??

Jotakin Niinistön karismasta kertoo TNS Gallupin toteuttaman kyselytutkimuksen tulos. Tutkimuksessa mitattiin suomalaisten naisten käsitystä omasta hurmaavuudestaan. Sen lisäksi naisilta kysyttiin esimerkkiä erityisen hurmaavasta henkilöstä. Vastaajien mielestä hurmaavimpia ovat oma ystävä, kumppani ta lapsi. Neljänneksi eniten mainintoja sai - yllätys yllätys - eduskunnan 60-vuotias puhemies Sauli Niinistö!

Maaliskuussa Niinistö jyrähti hallituksen suunnitelmille ottaa jopa 30 miljardia velkaa kolmen seuraavan vuoden aikana. Niinistö hämmästeli julkisesti, mitä hallitus aikoo tehdä velkaantumisen jälkeen. Niinistö itse sanoi " herättelevänsä ihmisiä kaikissa poliittisissa ryhmissä", mutta toisaalta pohditaan kokoomuksen kansansuosikin käyvän jo kampaajaa tulevia presidentinvaaleja ajatellen.

Miten sitten eduskunnan puhemiehen tuore avioliitto vaikuttaa hänen karismaansa? Miten taas avioliitto vaikuttaa mahdollisiin pyrkimyksiin presidentiksi? Summasummarum, suurin osa väestöstä näkee Niinistöstä hehkuvan karisman. Näetkö sinä?

Kirjoittaja: Johanna

Äänetöntä asiaa

Puheäänen menetys tiesi vielä muutama vuosi sitten täyttä pysäytystä opettajan työhön. Sairauslomalle vain ja sijaisen etsintään, jos menetit äänesi! Aivan turha yrittää piinata opiskelijoita ja itseään organisoimalla omalle luennolle kaikenlaista ajankulua, jos ääni ei kanna.

Verkko-opetus muuttaa tilannetta nykyisin, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Opettaja voi jättää aineistoja verkko-oppimisympäristöön, arvioida tehtäviä, keskustella tarvittaessa opiskelijoiden kanssa verkossa, muistuttaa heitä palautuspäivistä tai muusta tärkeästä. Opettaja voi jopa jättää lähiopetuskerran pitämättä ja yrittää hoitaa asian virtuaalisesti. Hän on ja ei ole sairauslomalla.

Verkosta on apua, mutta kaikkea ei voi hoitaa sen kautta. Työpuhelin soi juuri nyt käsittämättömän usein. Kollegat tai muut samkkilaiset soittelevat, ylemmästä amk-tutkinnosta kiinnostuneet ottavat yhteyttä. Kun kähisen nimeni puhelimeen, seuraa hetken hiljaisuus ja kysymys: ”Soitanko huonoon aikaan?” Ilmeisesti soittaja kuvittelee, että olen juuri herännyt tai ehkäpä jonkinlaisen mielenliikutuksen vallassa. Kun kerron, että olen hukannut ääneni, puhelu kuitenkin yleensä jatkuu. Keskustelun jälkeen kummallekin osapuolelle jää mitä todennäköisimmin epävarmuus siitä, tuliko kaikki nyt hoidettua.

Olisihan sitä itselläkin asioita, jotka pitäisi hoitaa puhelimitse. Kiinnostavasta koulutuksesta pitäisi päästä kyselemään, ennen kuin ilmoittautumisaika menee umpeen. Sairaalassa olevalle sukulaiselle, joka on toipumassa leikkauksesta, pitäisi ehdottomasti päästä soittamaan. Monenlaisia asioita pitäisi sopia – nimenomaan puhelimessa eikä netissä. Äänen palautumista odotellessa on hyvä pohtia omia viestintätapojaan ja myös tarkistaa niitä.

Alexander Stubb on liian HYVÄ

Suomen hallitus on viime päivinä harrastanut liikuntaa. Ulkoministeri Alexander Stubb kilpaili ensin tasapäisesti moninkertaisen olympiavoittajan Haile Gebreselassien kanssa ja tämän uuvutti tiputuskuntoon turvamiehensä skorpionien ja käärmeiden keskellä Tsadissa. Samaan aikaan pääministeri Matti Vanhanen eteni omalla vakaalla tyylillään Rukan alkukevään hangilla. Sivakoidessaan hän keksi samalla suorastaan raivokkaan kansan suosion saaneen ajatuksen eläkeiän nostamisesta.

Yllä mainittu esimerkki kuvaa hyvin tilannetta, jossa ulkoministeri Stubb elää. Tekee hän mitä tahansa, neuvottelee Georgiassa tai juoksee Nokian Täydenkuun maratonilla, hän on ylivoimainen positiivisessa mediajulkisuudessa. Tultuaan täydestä tuntemattomuudesta EU-edustajaksi ylivoimaisella äänivyöryllä vajaat neljä vuotta sitten, ollaan häntä 40-vuotiaana sovittamassa jo seuraavaksi presidentiksi. Hänen urakehitykselleen on vain yksi uhka, mutta sitäkin pahempi: Hän on liian hyvä!

Stubb puhuu viittä kieltä sujuvasti, kaikkia EU:n pääkieliä. Hän liikkuu sujuvasti kaikilla maailman foorumeilla. Hän on luonut ylivoimaisen suhdeverkon verrattuna kehenkään muuhun suomalaiseen poliitiikkoon. Poliittiset puolueet ovat mahdottoman tehtävän edessä. Mistä löytää kilpailukykyinen haastaja? Vastaus: Tällä hetkellä ei mistään!

Mitä kilpailijat tekevät, kun huomaavat etteivät pärjää Stubbille? Ainoa vaihtoehto on kaataa nykyinen ulkoministeri. Aloittaa joukolla mustamaalaus kampanja tai käydä käsiksi kaikkiin ulkopolitiikan ongelmiin (Esim. Venäjä Venäjä Venäjä?!).

Vielä tätä ei ole tapahtunut, mutta tulemme sen näkemään, kun kaikki tajuavat, että Alexander Stubb on liian HYVÄ!

Keskustelukin on signaali

Keskustelu eläkeiän pitentämisestä on hämmentävää. Viestinnän näkökulmasta asiaa käsittelee blogikirjoituksessaan 3.3. 2009 erinomaisen asiantuntevasti presidentintekijä ja ex-lehdistöpäällikkö Jussi Lähde. Blogi on linkitetty omaan blogiini tuonne oikealle ylös ”Koukuttaviin blogeihin”. Kannattaa käydä lukemassa, jos haluaa oppia jotain julkisuudenhallinnasta ja suhteiden hoitamisesta ay-liikkeeseen.

Mutta se päätöksen perimmäinen syy - antaa signaali rahoittajille siitä, että Suomi pystyy tekemään tällaisiakin päätöksiä – se on tainnut unohtua kokonaan tässä asemiin lukkiutuneessa keskustelussa, josta on vaikea päästä eteenpäin kasvojaan menettämättä.

Hallitus menetteli tavattoman kömpelösti asian julkistamisessa, sen toteaa kun lukee Jussi Lähteen ohjeita. Mutta pisteitä ei kerää ay-liike tai oppositiokaan räksytyksestään, jota seuratessa tulee mieleen, että tässä sanasodassa metsä hukkuu puilta. Joukkoviestimet ovat mukana hämmentämässä soppaa.

Olen seurannut tällä kertaa poliitikkojen keskustelua pakostakin vähän sivusta, mutta sivustaseuraajallakin herää kysymys siitä, mihin keskustelu johtaa. Jos hallituksen perimmäinen tarkoitus oli antaa rahoittajille signaali siitä, että se pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä ilman kolmikantaa, niin miten rahoittajat tulkitsevat kolmikannan osapuolten kinastelun. Myönnetäänkö hallitukselle velkaa elvytykseen?

Lisäys 7.3.

Jyrki Katainen sen sanoi: Kaikilla osapuolilla on yhteiset tavoitteet ja keskustelu on kuumennut liikaa. Toivotaan, että tämä näkemys pääsee vallalle kaikissa osapuolissa.

Lisäys 14.3.

Osasipa Jyrki-boy sumuttaa meikäläistäkin. Mielenkiintoista nähdä, mikä vaikutus näillä käänteillä on kokoomuksen kannatukseen.

Weppisivuprojekti onnistui

Pian pari viikkoa on katseltu ja testailtu omassa käytössä SAMKin uusia www-sivuja ja niiden kokonaisuus alkaa hahmottua.

Vaikka olen päässyt katselemaan sivuja etukäteen ja vaikuttamaan niihin jo viime keväänä, viime aikoina olen tehnyt suoranaisia löytöjä. Oman väen oikotiet – miten yksinkertaista onkaan päästä tärkeisiin järjestelmiin, joita tarvitaan moneen otteeseen päivittäin. Eikä tarvitse ihmetellä tai palailla, kun jokainen järjestelmä aukeaa uuteen selaimeen. Päivittäiset työkaluni Winha, Moodle, Webmail, jopa Virtualia voivat olla auki yhtä aikaa.

Entäpä opiskelijoiden polku ja sieltä avautuvat linkit! Oman kampuksen kautta pääsee kaikkiin niihin järjestelmiin, joita opiskelija tarvitsee. Opintojaksoselosteet ovat niin helposti löydettävissä, että niitä saattaa jopa innostua katselemaan ennen ensimmäistä luentoa tai pohtiessaan ilmoittautumisia, mikä on kaiketi ollut keskushallinnon luulo ja tarkoitus. Oman toimipisteemme väelle tärkeään aikataulutukseenkin on pääsy tätä kautta (ainakin toistaisesti ilmeisesti). Opintojen kulku –linkin takaa avautuu paljon hyödyllistä tietoa opinnäytetyöstä. Uskoisin, että ainakin LIPOn opiskelijoille osa on aivan uutta tietoa, jota omilta sivuilta ei aikaisemmin löytynyt. Toivottavasti myös ylemmän amkin opiskelijat löytävät nämä linkit!

Sokerina pohjalla näin opettajan näkökulmasta on tutkintojen selkeä erottuminen etusivulla ja vielä omana kuvakkeenaan ylemmät amk-tutkinnot. NYT mekin erotumme ja meidät löytää!

Kaikkiaan sivujen rakenne on onnistunut. Navigointi on helppoa. Sivut ovat käyttäjälähtöiset, kuten pitääkin. Kaikkea vanhaa tietoa ei ole vielä päivitetty, mutta työtä tehdään kaiken aikaa. Tuskin olen vielä kaikkea löytänytkään sivuilta, mutta tässä vaiheessa on syytä esittää lämmin kiitos Hanna Isoaholle ja muulle viestinnän porukalle sekä koko sille joukolle, joka on ollut sivuja toteuttamassa. KIITOS =)

Käy tutustumassa http://www.samk.fi

Heli

Huonoa tiedotusta?

Yhteisöviestinnän opettajana käsittelen useilla opintojaksoilla sisäistä tiedottamista. Vuodesta toiseen ja ryhmästä toiseen keskustelu kiertyy tiedonkulkuun omassa ammattikorkeakoulussa – niin SAMKissa kuin myös OAMKissa, JAMKissa, TAMKissa, SAVONIAssa kuin kaikissa niissä ammattikorkeakouluissa, joiden opiskelijoita opetan VirtuaaliAMKissa.

Keskustelun kulku on aina samanlainen. Sisäinen tiedotus on heikkoa ja erityisen heikoksi sen tekee se seikka, että opettajien sairastumisista ja luentojen peruuntumisista saa tiedon vasta sinä päivänä, jolloin luento pidetään.

Toisaalta ymmärrän tämän ongelman. Jos tulee paikalle vaikkapa vain yhtä luentoa varten, jos matka oppilaitokseen on pitkä (suhteellinen käsite tosin), jos vaihtoehtona olisi ollut kotiin jääminen vaikkapa tenttiin lukemisen vuoksi, jos poissaolo olisi tiedetty jo edellisenä iltana …, tällaisissa tilanteissa harmistuminen on inhimillistä. Varmasti on sellaisiakin tapauksia, että tiedottaminen on syystä tai toisesta laiminlyöty ja opiskelijat odottelevat ihmeissään luokan oven edessä opettajaa, joka on sairauslomalla.

Toisaalta olen äärettömän tuskastunut tähän toistuvaan keskusteluun. Pitäisikö opettajan siis pystyä ennustamaan sairastumisensa – tai lapsensa sairastuminen – päivää tai paria aikaisemmin? Pitäisikö hänen syöksyä sähköpostin ääreen tai naputtelemaan viestejä kännykkään heti sairausloman saatuaan kertoakseen ajoissa luennon peruuntumisesta? Jälkimmäinen on ehkä mahdollista mutta ei kovinkaan inhimillistä. Parhaassa tapauksessakin tieto luennon peruuntumisesta tulee edellisenä iltana.

Olen joskus tarjonnut opiskelijoille ratkaisuksi tekstiviestirinkiä, jonka eräs aikuisryhmä oli kehittänyt tällaisten tapausten varalle. Opettaja tiedotti paitsi työnantajalle myös yhdelle opiskelijalle sairastumisestaan ja rinki piti huolen lopuista. Ratkaisu ei ole innostanut opiskelijoita, joilla ei ole kovin vakiintuneita ryhmiä ja jotka eivät edes tunne aina toisiaan. Kenen tehtävänä on siis joustaa? Sairastuneen opettajan vai opiskelijoiden?

En muistele omia opiskeluaikojani, vaikka mieli tekisi ... Sen sijaan kysyn, oliko joskus sellainen aika, että sairastuneen opettajan tilalle etsittiin sijainen.

Ei päivää ilman Obamaa

Viime päivät ja viikot presidentti Obaman toimet ovat olleet uutisten aiheena. Hänen päätöksistään kerrotaan ja suurennuslasin kanssa seurataan, miten hän pitää vaaleissa antamansa lupaukset. Toistaiseksi Obamasta ei ole ollut negatiivista sanottavaa, vaikka hän ei oikein onnistunutkaan vakuuttamaan republikaaneja elvytyspaketin tarkoituksenmukaisuudesta.

Obama on hyvä esimerkki siitä, miten johtajaan kohdistetaan suuria odotuksia ja miten tiedotusvälineillä on oma roolinsa tässä prosessissa. Tuskin koskaan Yhdysvaltain presidentiltä on odotettu niin paljon kuin Obamalta odotetaan. Oleellinen osa operaatiota, jolla koko maailma pelastetaan laman kynsistä, on joukkoviestimien asiaa koskeva uutisointi. Joukkoviestimet luovat kuvaa Obaman toiminnasta ja arvioivat sitä, missä määrin hän onnistuu. Obaman julkisten esiintymisten ja lausuntojen pohjalta arvioimme myös Yhdysvaltoja. Voimme vain arvailla, minkälaista työtä Obaman lehdistötiimi tekee taustalla.

Toki Bushinkin tiimi teki työtään taustalla, mutta hänen kuvaansa ei saatu kirkastettua. Kerrotaankin Bush nuoremman olleen epäsuosituin USA:n presidentti kautta aikain ja tämän epäsuosion vaikuttaneen myös USA:n maaimagoon.

Yrityksen maine on usein sama kuin sen julkisuudessa esiintyvän johtajan maine. Suomessa Nokia henkilöityi pitkään Jorma Ollilaan. Jussi Pesonen on yhtä kuin UPM-Kymmene ja Björn Wahlroos yhtä kuin Sampo. Yhtälö menestyvän yhtiön ja menestyvän johtajan välillä toimii joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Maineen rakentaminen on kuitenkin ammattilaisten työtä, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Jos se hoidetaan hyvin, suuri yleisö ei sitä koskaan huomaa.

----------------------------------------------------------------------

Olemme juuri käsitelleet ylemmän amkin opiskelijoiden kanssa johtajamainetta ja johtajaa yrityksen profiloijana. Tämän kevään aikana saamme lukea Viestintää-blogista Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen 1. vuoden opiskelijoiden kirjoituksia ja keskustelua tästä ilmiöstä.

Toivotan muutkin lukijat tervetulleiksi osallistumaan näihin keskusteluihin! Mitä esimerkiksi arvelet Obaman suosion kestosta? Entä kuinka reippaasti joukkoviestimet uskaltavat kritisoida pelätessään taantuman syvenevän negatiivisista viesteistä?

Läsnäoloa verkossa

Moodlessa on yksi erinomainen ominaisuus aikaisempaan oppimisympäristöömme Virtualiaan verrattuna. Jokaisen opiskelijan ja opettajan viimeisin käynti oppimisympäristössä on siellä näkyvissä päivien, tuntien tai jopa sekuntien tarkkuudella. Kaikkien kirjautumiset löytyvät helposti henkilötiedoista.

Virtualiasta pystyi seuraamaan opiskelijoiden käyntejä oppimisympäristössä, mutta tiedot näkyivät vain opettajille. Kokonaan verkossa toteutuvilla opintojaksoilla minulle tuli tavaksi osoittaa läsnäoloani lyhyiden tiedonantojen, keskustelunavausten tai keskustelupuheenvuorojen avulla. Joskus se tuntui kieltämättä keinotekoiselta. Nyt riittää lyhyt käväisy oppimisympäristössä ja opintojaksolla. Ei vie kuin 10 sekuntia, kun käyn vilkaisemassa, onko opintojaksolla tapahtunut mitään uutta: tehtäviä palautettu tai jätetty keskustelupuheenvuoroja. Näen myös, kuka on käynyt muuten vain opintojaksolla. Pysyn ajan tasalla ja viestin myös opiskelijoille läsnäoloani.

Mielestäni tämä näkyminen on hyvä asia. Kun verkko-opetuksen tavoitteena on yhteisöllisyys, tiheästi Moodleen kirjautuvien kesken alkaa pakostakin muodostua yhteisö. Ne puolestaan, joiden kirjautumisten välillä on viikkoja, jäävät yhteisön ulkopuolelle. Totta kai kirjautumisten näkymisessä on mukana myös valvontanäkökulma, mutta siitä ei kannata tehdä liian suurta numeroa.

Opettaja voi ottaa Moodlessa käyttöön myös online-toiminnon, joka näyttää senhetkiset opintojaksolla tai oppimisympäristössä olijat. Voi tuntea sielujen sympatiaa, kun esimerkiksi myöhäisinä iltahetkinä huomaa kollegan työskentelevän verkko-opetuksen parissa. Parhaassa tapauksessa voi vaihtaa muutaman sanan sähköpostilla tai puhelimitse aivan kuin osuisi samaan aikaan kopiokoneelle tai kahvihuoneeseen. Ehkäpä opiskelijatkin hoitavat keskinäisiä asioitaan samalla tavoin.

Kirjautumisten näkyvyyden avulla luodaan verkko-opetukseen yhteisöllisyyttä ja osoitetaan paitsi aktiivisuutta myös välittämistä. Kiitokset tästä toiminnosta Moodlen kehittäjille!

Mystinen julkisuus

Tutkimusjohtaja Cimmo Nurmi kirjoitti kuluvalla viikolla Satakunnan Kansaan kantaa ottavan yliön. Tässä faktapohjaisessa kirjoituksessa tuotiin esiin SAMKin ansioita mm. yritysyhteistyön, laatutyön ja opetuksenkin alueella.

Samkkilaisille nämä asiat ovat tuttuja. Me tiedämme keskuudessamme, että esim. opetuksemme on arvioitu sijoittuneen jo useana vuonna peräkkäin viiden parhaan joukkoon ammattikorkeakoulujen joukossa (joita nykyään on 28, mutta vielä vuosi sitten 31). Viime syksynä toteutettu kansallinen laatujärjestelmän auditointi taas oli meille kaikille yhteinen ponnistus, kun laatudokumentit päivitettiin. Tämän auditoinnin tuloksia odottelemme luottavaisina.

Mutta kuinka moni laajan yleisön edustaja tietää nämä asiat? Kuinka monelle yliön sisältö tuli yllätyksenä?

Satakuntalaiseen tapaan SAMK ei ole pitänyt kovin suurta ääntä saavutuksistaan. Tiedottamisen linja on ollut asiallinen. Silti Cimmo Nurmen kirjoituksen otsikossa esitetty kysymys ”Miksi SAMK ei saa ansaitsemaansa arvostusta?” on aiheellinen.

Jotenkin nurinkuriselta tuntuu yhteisöviestinnän opettajasta, kun yksi tavanomainen gallup, jonka kysymyksenasettelu oli kovin epämääräinen, on ainakin minulle kantautuneiden viestien mukaan tuonut SAMKille myönteistä julkisuutta kohtalaisen paljon.

Uudenvuoden jälkeen paikallisessa kauppakeskuksessa asioidessani toimittaja pysäytti minut ja kyseli, mitä ajatuksia alkava vuosi herättää. Kun mitään kovin henkilökohtaista ei viitsi lehtien palstoilla selostaa, käänsin ajatukset työhön. Mitäpä muuta sitä toivoisi, kuin että mukava ja antoisa syksy töissä saisi samanlaista jatkoa. Vähän hätkähdytti, kun toimittaja kyseli työpaikkani nimeä, mutta toisaalta ei kai tällaista myönteistä asiaa tarvitse piilotella.

Mutta voi sitä kommenttien määrää, jonka nuo muutamat rivit lehdessä aiheuttivat, kun tutut ja tuttujen tutut olivat lukeneet gallupin! Näin SAMK sai pienen palan myönteistä julkisuutta aivan sattumalta, ilman sen kummempia valmisteluja.

Kannattaa lukea Cimmo Nurmen kirjoitus tiistain 20.1.2009 Satakunnan Kansasta.